Sote-uudistus etenee. Valmistelun edetessä lainsäädännöstä on paljastunut valuvika. Kunta ei voi nykyisen kuntalain mukaan tuottaa ruokapalveluita hyvinvointialuille. Laki myös estää kunnan osallistumisen hyvinvointialueen järjestämään tarjouskilpailuun, eikä se näin ollen voi myydä ruokaa hyvinvointialueelle.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa keskuskeittiössä täytyisi olla kaksi erillistä kattilaa – sote- ja sivistyspalveluille omansa. Missä on maalaisjärki?
Vaihtoehdot ongelmaan eivät ole kovinkaan käytännönläheisiä. Kunta voi yhtiöittää ruokapalvelut, eriyttää keskuskeittiön kahdeksi eri pisteeksi tai perustaa hyvinvointialueen yhteisen in-house -yhtiön.
Yhtiöittäminen ei kuitenkaan takaa sitä, että hyvinvointialue tulisi ostamaan ruokapalvelut kuntayhtiöltä. Ruokapalveluiden eriyttäminen puolestaan tarkoittaisi keittiön jakamista seinällä kahtia tai sivistyspuolen ruokapalveluiden siirtämistä omiin tiloihin. Tämä tarkoittaisi väistämättä kustannusten nousua, sillä keittiöiden eriyttäminen lisäisi henkilökunnan tarvetta ja työmäärää.
Kuntien omat ateriamäärät ovat pieniä, joten kahden keittiön -malli ei voi toimia kustannustehokkaasti. Pahimmassa tapauksessa kunnan keskuskeittiö voisi siirtyä sellaisenaan hyvinvointialueelle ja näin kunta joutuisi aloittamaan palveluiden tuottamisen nollasta.
Yhteinen in-house -yhtiö voisi olla kuntien kannalta paras ratkaisu, jolla voitaisiin varmistaa ruokapalveluiden tuottaminen omassa kunnassa. Haasteena on se, että ulosmyyntiä voi olla maksimissaan koko tuotannosta viisi prosenttia.
Hallitus esittää, että ruokapalveluiden tuottamiseen tulisi vuoden siirtymäaika. Siirtymäaika ei ratkaise ongelmaa. Se antaa vain aikaa reagoida muutokseen. Nykyinen kuntalaki takaa myös yrittäjille tasapuoliset mahdollisuudet tarjota palveluita, mutta pienessä kunnassa hyvä tarkoitus kääntyy itseään vastaan.
Kunnat ovat aikoinaan tehneet taloudellisia ratkaisuja ja siirtäneet ruuantuotannon yhteen keskuskeittiöön. Näin on voitu varmistaa kustannustehokkaat ravintopalvelut sekä sote- ja sivistyssektorille.
Etelä-Pohjanmaalla haastavassa tilanteessa ovat ainakin Isojoen, Kuortaneen, Soinin ja Ähtärin kunnat. Ne kaipaavat lainsäädäntöön maalaisjärkeä, että ruokapalvelut säilyvät jatkossakin lähipalveluna.
Annu Ridanpää-Taittonen ja Riikka Varila (kok.) Kuortane