Valtakunnallisen Raittiuden Ystävät ry:n Pohjanmaan raittiuspiirissä toimii vielä puolisentusinaa paikallista yhdistystä. Näistä vanhin on Töysän Raittiusyhdistys, jonka 120-vuotisjuhlia vietettiin omassa toimitalossa Hakojärvellä viikonloppuna.
Talo täyttyi töysäläisistä ja kauempaakin saapuneista juhlavieraista. Kakkukahvien jälkeen puheenjohtaja Klaus Lavila toivotti tyytyväisenä osallistujat tervetulleeksi.
Musiikkimiehenä hän johdatti kaikki yhteislauluun, toimien itse esilaulajana.
Säestyksestä vastasivat Kai Lavila, Mikko Mytkäniemi, Timo Rinta-aho, Olavi Hankaniemi ja Antti Kuivasmäki. Orkesterissa soitti lisäksi kanttori Mari Järvinen.
"Kirkas mieli ja kirkas sielu"
Ensimmäisen puheen piti seurakunnan edustajana kirkkoherra Rami Niemi. Hänen mukaansa vanha sanonta "Raitis on reilu, ei horju ja heilu", on hyvä ohje meille kaikille edelleenkin.
– Jo 1500-luvulla pyrki Kustaa Vaasa tehostamaan kansalle päihteettömien elämäntapojen hyödyllisyyttä ja tärkeää raittiuden merkitystä. Tavallaan viinan kiro on ollut monen murheena pitkään. 1800-luvun puolessa välissä alkoikin Suomessa järjestäytyminen raittiuden edistämiseksi. Töysässä oltiin toiminnassa aivan eturintamassa. Maakunnan ensimmäinen yhdistys perustettiin tänne jo vuonna 1903.
– Enkä minä ole ensimmäinen pappi tällä paikkakunnalla, joka raittiusjuhlassa on puhujana. Kirkko ja papit ovat kautta vuosisatojen halunneet olla mukana raittiuden asialla. "Kirkas mieli ja kirkas sielu", on tärkeää pitää aina mielessä.
– Raittius on hyvä valinta. Jotkut ovat sitä synnynnäisesti. Moni on raitistunut kohtaamiensa vaikeuksien kautta, halutessaan terveellisempää elämää. Päihteettömään ja sen tuomaan turvallisempaan elämään kannattakin aina pyrkiä, Niemi muistutti.
Myös Alavuden kaupunginjohtaja Liisa Heinämäki ihasteli 120 vuoden toiminnan olevan huikean huikean pitkä.
– On todella hienoa, että Töysän Raittiusyhdistys on yhä toiminnassa, iloitsi Alavuden töysäläinen kaupunginjohtaja Liisa Heinämäki.
Raittiusseuran historiaan mahtuu monenlaisia vaiheita. Kovaa vastustustakin, kun paikkakunnalla toiminutta oluttehtaan tuotantoa kyseenalaistettiin ja pontikan salapolttoa kitkettiin kuriin.
– Minäkin muistan sen ajan, kun koulussa osallistuttiin raittiusaiheisilla kirjoituksilla kilpailuihin. Jossakin vaiheessa raittiusaate on mennyt pois muodista. Näin siitäkin huolimatta, että raittiusyhdistyksien toiminnalla olisi nykyaikana todella tarvetta.
– Raittiutta ei pidetä nykyään oikein arvossa. Anniskeluterassit saavat toimintaan lupia kaduilla. Urheilukilpailuissakin mietitään ensimmäisenä, mihin oluenmyynnille paras paikka olisi. Ja ihmiset, jotka eivät käytä alkoholia, joutuvat selittelemään, miksi näin on. Sen olen monesti omakohtaisesti todennut, kun olen synnynnäisesti raitis. Mutta nuoruuskin oli mukavaa aikaa. Sain olla kuskina, kun oli selvä pää, Heinämäki muisteli.
Olutpanimo ja salapoltto vauhdittajina
Opetusneuvos Ritva Sorila selvitti aikaa, millaiseen Suomeen ja Töysään nyt juhliva raittiusyhdistys aikoinaan perustettiin.
Raittiusyhdistyksen perustamista vauhditti paikkakunnalla toimiva Koskenniskan olutpanimo ja viinan aktiivinen salapoltto.
Pontikkatehtaita oli monia eri kylillä. Joissakin kylissä useampikin tehdas tuotti "korven kyyneliä".
Keskeisenä henkilönä Töysän raittiustyössä oli tuolloin kauppias Sanni Mylläri. Hänet valittiinkin 5.3.1903 kunnantalolla pidetyssä perustavassa kokouksessa Töysän Raittiusyhdistyksen puheenjohtajaksi.
Aikaisemminkin oli Töysässä taisteltu väkijuomien vastustamiseksi. Se toiminta ei ollut kuitenkaan saanut järjestäytyneitä muotoja. Nyt Myllärin toimintakumppanina kunnostautui kiertokoulun opettaja Olga Huhti.
Ensimmäisenä päätettiin yhdistyksen toimesta lähettää hakemus läänin kuvernöörille, että läänin tasolta kiellettäisiin kunnassa toimivan oluttehtaan tuotanto. Väkevän oluen valmistus loppuikin pian. Siihen vaikuttivat raittiustyö ja mallasveron nosto.
Oman talon rakentaminen nousi esille vuonna 1913 kahta vuotta myöhemmin oma talo päätettiin rakentaa Hakojärven kylään, H. Mäkirannan omistamalle maalle.
Talo valmistui talkootyöllä vuonna 1916. Se vilkastutti yhdistyksen toimintaa entisestään. Talo oli vuokralla myös Töysän kunnalla kuuden vuoden ajan, väliaikaisena kansakouluna.
Vuonna 1927 talo paloi pääsiäispäivän iltana. Uuden rakennuksen suunnittelu alkoi heti. Yhdistyksen jäsenet lahjoittivat rakennustarvikkeita ja takasivat tarvittavia lainoja. Aleksi Hakola alkoi urakalla rakentaa uutta taloa ja sen vihkiäisiä vietettiin 23.9.1928.
Aktiiveja muistettiin kunniamerkeillä
Raittiuden Ystävien Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Rauno Hirvimäki esitti piirin tervehdyksen ja toiminnanjohtaja Hannah Honkanen toi Raittiuden Ystävät ry:n onnittelut.
Matti Lamminaho esitteli 70 vuotta toimineen askartelukerhon aikaansaannoksia, ja eläkkeellä oleva, Lehtimäen ja Alajärven seurakunnan lastenohjaaja Johanna Suutala nauratti yleisöä hauskoilla lasten sanonnoilla.
Thaimaasta kotoisin oleva, nykyisin Tuurissa työskentelevä Yaowaluk Mäkiranta esitti synnyinmaansa tanssia.
Luontopolkuun johdattelivat Pentti Alanko ja Ossi Kakko.
Harrastettiin myöskin karjalaisten kyykkäpeliä ja puukuulapeliä.
Klaus Lavila, Marja-Liisa Tuominen ja Hannah Honkanen jakoivat pitkään toimineille kunniamerkit ja muut huomionosoitukset.
Kunniataulut 70 vuoden toiminnasta saivat Aino ja Matti Lamminaho.
Ansiomerkit 40-vuotisesta toiminnasta saivat Tellervo Järvinen ja Kirsi Jokikokko.
Yli 25 vuoden toiminnasta muistettiin kultamerkein Ari Hakolaa, Kaija Haapa-ahoa sekä Maritta ja Timo Rinta-ahoa.
Pentti Hautala