Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi. Näin rakas ystäväni sanoi minulle ajatuksia herättävän puhelun aikana tammikuussa. Juuri tällaisia herätyksiä on joskus oikein hyvä saada elämässä, ja parhaiten ne menevät itselleen perille, kun joku läheinen sanoo sen.
Ystävänpäivästä puhutaan usein siirappisena rakkaudenosoituspäivänä. Itse aloin miettimään sanaa, mitä se oikein merkitsee. Minulle ystävä on sellainen, joka kulkee vierellä, vaikka mitä tapahtuisi. Ja onhan niitä tapahtumia ollutkin: ukulelemusiikkia neljältä yöllä, yhteiset teatteri- ja musiikkityöt, juoksut juna-asemilla ehtiäkseen junaan, itsensä hölmöksi tekeminen julkisilla paikoilla... Puhumattakaan pitkistä keskusteluista, kävelyistä, elokuvailloista ja tähtien täyttämästä taivaasta.
Pakko myöntää, lainaten monen ystäväni kanssa käytyä keskustelua, aina pitäisi osata laittaa ystävyys etusijalle. Olen ainakin itse valitettavan usein ajattelemassa vain omia kiireitäni, enkä osaa huomata, että tärkeämpää olisi soittaa läheiselle ja sopia seuraava tapaaminen.
Onhan todistettua, että pitkät halaukset ovat terapeuttisia. Ja huolensa on parempi jakaa ystävälle, kun murehtia niitä itsekseen. Ystävä hädässä tunnetaan.
Ystävyys voi myös viedä välillä mitä kummallisimpiin tilanteisiin. Tästä esimerkkinä on kuuluisa musikaali, Marilyn Monroen tähdittämä elokuva Piukat paikat, joka saa ensi syyskuussa ensi-iltansa Tampereen Teatterin päänäyttämöllä. Ja arvatkaapa mitä – olen mukana kyseisessä musikaalissa! Ei muuta kuin lippuja varailemaan hyvän ystävän kanssa.
Teemu Sytelä