Me tarvitsemme lohduttavia sanoja enemmän kuin koskaan ennen. Meistä jokainen tarvitsee yhä enemmän voimaannuttavia sanoja selvitäkseen tämän päivän haasteista.
Elämämme on muuttunut yhä kovemmaksi selviytymistaisteluksi kehittämämme byrokratian, teknologian ja digitalisaation viidakossa.
Koko elämämme on muuttunut oudoksi virtuaalimaailmaksi, jonne ihminen on kadottanut itsensä.
Elämän tarkoitus lienee nauttia siitä, mutta kuka sellaisesta elämästä nauttii, jossa saa koko ajan taistella oikeuksiensa puolesta. Oikeudesta elää ihmisarvoista ja omien arvojensa mukaista elämää.
Arvomme ovat hukassa. Ihmisarvoon pitäisi kuulua toisen ihmisen kunnioittaminen, ihmisestä riippumatta. Kaikilla ihmisillä tulisi olla oikeus hyvään ja ihmistä arvostavaan elämään.
Esimerkkinä tästä olkoon sen lapsen ihmisarvo, joka on riistetty vanhemmiltaan ja otettu huostaan.
Mikä on sellaisen lapsen ihmisarvo, jolta on viety oikeudet olla vanhempiensa lapsi, lapsi jolta on viety oikeudet kuulua biologiseen sukuunsa?
Kenen huostaanotettu lapsi oikeastaan on? Eikö tällainen toiminta lasta kohtaan ole ihmisarvoa loukkaavaa?
Mitkään laatimamme julistukset ja periaatteet eivät ole tavoittaneet tätä yhteiskuntamme hylkäämää kansanosaa, vaan nämä lapset ovat jääneet virkamieskoneiston sisään pyörittämään kyseenalaista lapsibisnestä.
Onneksi uudet hyvinvointialueet ovat heränneet näkemään lasten ja perheiden hädän ja lapsia on alettu päästämään takaisin koteihinsa. Jatkakaa samaan malliin, sillä lapset kuuluvat vanhempiensa ja läheistensä hoiviin!
Birgitta Wulf,
Kerava