Hyvä, että Pertti kirjoitti Illistä. Olen myös usein muistellut mielessäni näitä kouluteidemme vaikuttajahenkilöitä, joista yksi tärkeimmistä oli varmaan Illi. Äidinkielihän on kuitenkin se jokaisen ihmisen tärkein ilmaisu- ja ymmärtämiskeino, mitä jokapäiväisessä elämässämme tarvitsemme.
Kuten Pertti mainitsee, Illillä oli kurinpito hanskassa, eikä sitä varsinaisesti tarvinnut hänen edes pitää, koska hänen läsnäolonsa toi oppimisrauhan luokkaan. Hän luki aineenkirjoituksien palautetunnilla aina joitain aineita luokalle. Mikäli oma aine luettiin, silloin tuntui hyvältä ja joskushan sitäkin tapahtui. Pääsääntöisesti luettiin tyttöjen aineita, tytöthän olivat kiistatta parempia kirjoittamaan aiheesta kuin aiheesta.
Kaikista vieraista kielistä minä onnistuin saamaan tuon vihatun, mutta niin oikeudenmukaisen nelosen jossain vaiheessa, koska kielipäätä ei ollut. Kaikesta huolimatta onnistuin saamaan ruotsinkielestä yo-todistukseeni minulle hyvän c-arvosanan. Syy oli tietysti pääosin hyvän Leila- opettajan ansiota. Minun loppuspurttiin oli nähdäkseni myös suuri vaikutus, sillä että tilasin erään Ruotsissa painetun aikakauslehden, jota lueskelin innostuneesti kevättalvella -68. Toki en voi unohtaa myöskään Hannun ja Mirjan myötämielisyyttä saksan ja englannin elokuun -67 ehtolaiskokeessa.
Tietysti myös matematiikan, fysiikan, historian ja biologian opettajat jättivät vaikuttavat jäljet elämän mittaisille matkoillemme.
Näin jälkeenpäin, jo eläkevaarina olevana, täytyy ihmetellä kuinka moninaisiin työtehtäviin Kuortaneen yhteiskoulu on antanut alkuvalmiuksia. Ruotsinkielihän oli se, mikä katkaisi jo yhteiskoulun alaluokilla monen muuten lahjakkaan opintien. Ehkä voi myös sanoa, ettei koulu onnistunut pilaamaan heitä, monesta tulikin sitten yrittäjä Kuortaneelle. Valitettavasti paikkakunta on toiminut tietyllä tavoin alkutuottajana, ja muu maailma on korjannut satoa ja jopa hyvääkin.
Hyvä myös, että Arja kertoi Valkealammin hyvistä hiihto-olosuhteista näin vähälumisena talvena. Lisään tähän kuitenkin sen, että myös Kuortaneella on päässyt hiihtämään olosuhteisiin nähden kohtuullisen hyvin Kympin alueella. Toki siellä oli jonkin aikaa pari melko jäistä paikkaa, mutta kun n. sentin lisälumi satoi, se sai ihmeitä aikaan. Syy näinkin hyvään latuun piilee siinä, että latupohjat jyrättiin hyvin alkutalvesta ja siksi pienikin lumimäärä auttaa merkittävästi. Jostain syystä kuitenkaan kaikki hiihdon harrastajat eivät ole olleet tietoisia tästä mahdollisuudesta. Toivottavasti tulevat Lahden MM-kisat lisäävät hiihtoharrastusta, varsinkin nuorten parissa.
Eero Rintakallio
Kuortane