Taas kerran oli juttu siitä, kuinka väyliä joudutaan linjaamaan liito-oravan takia. Tällä kertaa kysymys oli Tampereen mahdollisesta raitiotiestä. Itse otusta ei sentään ollut kukaan nähnyt.
Lintuharrastaja Ilkka Kytövuori on todennut: ”Jotta laji voi olla uhanalainen, sen täytyy olla niin yleinen, jotta joku on sen nähnyt.”
Ennen Viron liittymistä Euroopan Unioniin liito-oravan suojeluvastuu oli Suomella. Levinneisyys ulottuu Venäjän Tyyneltämereltä Japaniin.
Vuoden 2006 tutkimuksen mukaan Suomessa oli 143 000 liito-oravanaarasta. Uroksiakin kai tarvitaan. Poikasia syntyy kahdesta kolmeen ja elinikä on viidestä kahdeksaan vuotta. Uroksen reviiri on noin 60 ja naaraan kymmenen hehtaaria. (Lähteet wikipedia ja Juha Valsteen Nisäkkään, WSOY.) Papanoita siis riittää useampaan paikkaan.
Omissa, pääasiassa varpuspöllön pöntöissäni on Alavuden, Kuortaneen ja Ruoveden alueella ollut liito-orava (uros tai naaras poikasineen) sadassa pöntössä vuosina 1972–2015. Viime vuonna se oli talitiaisen jälkeen yleisin asukas. Eräs toinen harrastaja löysi Ähtäri ja Seinäjoen seudulta liito-oravan 55 pöntöstä samana keväänä.
Näin pitkäaikaisen aineiston perusteella väitän, että liito-orava ei ole erityisen harvinainen. Yöeläintä on vain vaikea havaita. Liito-orava ei juurikaan tule pöntöstä tai muusta kolosta ulos. Metsien rakenteen muuttuminenkaan ei ole oleellisesti vaikuttanut.
Liito-oravalla, tai sen papanalla, ovat erilaiset ekopölvästit aiheuttaneet mittavia taloudellisia vahinkoja. Eräs luontojärjestö on esittänyt, että pesäkolon ympärille pitäisi jättää jopa kymmenen hehtaarin suojavyöhyke. Rahallinen arvo olisi kymmeniä tuhansia. Eikä kukaan korvaisi.
Onneksi laittamieni pöttöjen ympäristöjä ei voi rauhoittaa, sillä yksikään ely-keskuksen virkamies ei tiedä niistä mitään.
Jaakko Härkönen, HM
Ruovesi