Vastauksena Kristiina Ruuskasen kirjoitukseen (Viiskunta 25.9.2025) haluamme jatkaa keskustelua lasten harrastusmahdollisuuksien puolesta, sosiaalialan ja tasa-arvon näkökulmasta.
Lasten harrastuksissa ilmenee yhteiskunnassa kasvava eriarvoisuus. Elinkustannusten nousun vuoksi perheillä uppoaa rahaa yhä enemmän perustarpeisiin ja harrastusmaksut ovat vaarassa jäädä taka-alalle.
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on oikeus vapaa-aikaan ja leikkiin. Lasten oikeudet eivät katso tulotasoa ja näiden oikeuksien toteutumista voidaan edistää harrastustoiminnalla.
Valmistumme sosiaalialalle aikana, jolloin lapsiperheköyhyys on nousussa. Huolenaiheenamme on, että harrastusten kallistuminen aiheuttaa eriarvoistumista ja vähentää osallisuutta.
Pahimmillaan harrastustoiminnan puute syrjäyttää lapsia ja lisää sosiaalihuollon tarvetta, joka kasvattaa kansantaloudellisia kustannuksia. Inhimillinen tarve statukseen ja kuuluvuuteen voi ilmetä toimettomuuden kautta esimerkiksi jengiytymisenä.
Harrastustoiminnan tasa-arvon turvaamiseksi tulisi harkita esimerkiksi kaupungin tarjoamia harrastusseteleitä. Tällöin erilaisista sosioekonomisista lähtökohdista olevilla lapsilla olisi mahdollisuus harrastaa yhdessä, eikä harrastaminen olisi kiinni perheen tulotasosta.
Vähävaraiset perheet joutuvat jo valmiiksi luopumaan monista asioista, eikä säästökohteena tulisi olla lasten hyvinvointi.
Sosionomiopiskelijat:
Henni Jaskari,
Santeri Harjula,
Fanni Yliaho ja
Sofia Runnakko