Muistui mieleen eräs tapaus runsaan 10 vuoden takaa.
Tapasimme vaimoni kanssa käydä kesäisin mattopyykillä järven rannassa. Se oli niin mieluista hommaa, että tarjouduimme pesemään myös erään yksin asuvan ystävämme matot. Pestyjä mattoja sitten peräkärrystä otettaessa ja kuivumaan laitettaessa loihe ystävämme lausumaan: ”Jos minulle olisi takavuosina joku sanonut, että asemapäällikkö tulee pesemään sinun matot, niin en olisi ikinä uskonut.”
Tapaan nykyään käyttää vaimoni pyöräkelkkaa kauppareissulla ja muilla lyhyillä matkoilla. Äsken tuli asiaa kirkkoherran virastoon. Menomatkalla huomasin renkaiden ilmanpaineen mataluuden. Sitten paluumatkalle lähtiessä käänsin ”mersun” kyljelleen ja aloin pumpata. Kirkkoherra oli huomannut puuhani rientäen apuun. Sanomatta jäi, etten olisi ikinä uskonut, että kirkkoherra tulee pumppaamaan pyöräni renkaita.
”Ken on tässä lähimmäinen ensimmäinen, ehtii toisen vierelle? Ken nyt tarttuu arkaan käteen, hymyn säteen antaa nousta kasvoille?” (Virsi 441: 3)
Viljo Takala