”Koulu on kylän sydän”, on tuttu sanonta ja se on ihan totta. Tarkastelen kyläkoulun merkitystä Maailmanpankin pääoma-käsitteiden kautta. Näitä pääomia ovat inhimillinen ja sosiaalinen pääoma, luontopääoma sekä fyysinen pääoma.
Inhimillinen pääoma eli oppimistulokset, oppilaiden ja opettajien osaaminen sekä sosiaalinen pääoma eli koulun yhteistyö, talkootyö ja verkostot ovat tärkeimmät. Nämä kaksi pääoman lajia selittävät taloudellisesta kasvusta kaksi kolmasosaa.
Myös luontopääoma on kyläkoulun kohdalla erityisen merkittävä. Koulun pedagogiikassa lähiluontoa voidaan monin tavoin ja yhdistää sitä opetuksessa eri oppiaineisiin. Luonto merkitsee lapsille koko elämänkaaren kannalta kestävää luontosuhdetta. Opettajalle se on ehtymätön virikelähde kaikessa opetuksessa.
Koulujen sijainti kylien parhailla paikoilla, johon ne on usein rakennettu talkootyöllä ja lahjoituksilla. Koulujen tilavat tontit tarjoavat erinomaisen tilaisuuden liikunnan ja ulkoilun harrastamiselle. Monien kyläkoulujen pihaan on rakennettu myös jääkiekkokaukalot talkootyöllä. Kouluja on kehitetty talkoovoimin.
Yhä vielä kyläkouluja lakkautetaan, vaikka on osoitettu, että todellisia säästöjä ei ole syntynyt, säästöt ovat olleet näennäissäästöjä. Ne ovat siirtyneet kasvaneisiin hallintokuluihin ym.
Opettajankouluttajana tiedän, miten valtava tappio on koitunut pedagogisesti Suomen kouluille, kun yhdysluokkaopetus on vähentynyt kouluista.
Ala-asteeseen kuuluu esikoulu + 1-6 -luokat. Siksi on tärkeää, että nämä luokat säilyvät kyläkoulussa. Yhdysluokissa pikkuoppilaat kasvavat yhdessä isompien oppilaiden kanssa, jotka saavat olla koulun ”isosia”. Siinä oppilaat kehittyvät emotionaalisesti ja sosiaalisesti kuin perheessä. Oppilaat kehittyvät omatoimisiksi ja aktiivisiksi.
Maailmanpankin pääomien kannalta tarkastellen koulun lopettaminen merkitsee tuhlausta ja ne menetetään. Suomalainen koulu on ollut maailman paras; sen osoitti ensimmäinen Pisa-tutkimus. Mutta nämä tulokset eivät enää päde. Tulokset on voimakkaasti heikentyneet. Suomen kylät ovat menettäneet vetovoimansa erityisesti lapsiperheiden silmissä.
On surullista, jos kotiseudultani ollaan lakkkauttamassa lisää kyläkouluja. Onko lapsia ja perheitä kuunneltu? Heissä on tulevaisuus. Kaiken toiminnan keskittyminen tuhoaa paljon pääomia.
Päättäjät, käykää kyläkouluilla ennen kuin lopetatte koulun! Näette elinvoimaisen koulun ja kylän sen ympärillä ja voitte yllättyä.
Eira Korpinen
Kasvatustieteen
professori emerita,
Jyväskylä