Perheen ja lähipiirin huomioinnin tulee olla osa psyykkisesti sairastuneen hoitoa, kun se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista. Läheiset ovat myös itsenäisiä tuen tarvitsijoita.
On helppo huomata ihminen, joka sairastaa. Vaikeampi on nähdä ne ihmiset, jotka kulkevat hänen rinnallaan ja kantavat samalla omaa huoltaan, pelkoaan ja väsymystään.
Kun yksi sairastuu, monen maailma muuttuu. Tutkimuksen mukaan Suomessa arviolta 77 prosenttia naisista ja 70 prosenttia miehistä saa elämänsä aikana jonkin mielenterveyden häiriön diagnoosin. Heidän ympärillään on läheisiä, jotka kantavat huolta sairastuneesta.
Psyykkinen sairaus vaikuttaa koko perheeseen ja lähipiiriin. Arki voi muuttua hetkessä. Vastuu lisääntyy, suunnitelmat siirtyvät ja tulevaisuus tuntuu epävarmalta. Samaan aikaan pitäisi jaksaa olla vahva, tukea sairastunutta ja hoitaa arjen asiat. Joskus huolta ja vastuuta kantaa lapsi tai nuori.
Suomessa noin joka viides lapsi elää perheessä, jossa vähintään toisella vanhemmalla on psykiatrinen diagnoosi. Tämä aiheuttaa riskin lapsen tai nuoren hyvinvoinnille, fyysiselle terveydelle ja omille mielenterveysongelmille alaikäisenä ja myöhemmin aikuisuudessa. Heitä ei silti tunnisteta riittävästi palveluissa.
Pitkittynyt huoli ja jatkuva epävarmuus kuluttavat. Tutkimus osoittaa, että yli puolella (58 %) mielenterveysomaisista on kliinisesti merkittävää psyykkistä kuormittuneisuutta, mikä lisää heidän riskiään sairastua masennukseen, ahdistuneisuushäiriöön ja uupumukseen.
Palvelujärjestelmässä katse kohdistuu ensisijaisesti sairastuneeseen. Se on tärkeää ja oikein. Samalla pitää kuitenkin nähdä, että perhe ja lähipiiri on olennainen osa kokonaisuutta.
Jos omaisen voimavarat loppuvat, tilanne voi vaikeutua entisestään sekä hänen itsensä että sairastuneen läheisen kannalta. Omaisten tukeminen ei ole ylimääräinen palvelu tai hyväntahtoinen lisä, vaan osa toimivaa mielenterveyspalveluiden kokonaisuutta ja ennaltaehkäisevää työtä.
Kuka tahansa meistä voi olla mielenterveysomainen. Se ei katso ikää, ammattia, koulutusta tai yhteiskunnallista asemaa. Se voi tulla osaksi kenen tahansa elämää.
Valtakunnallista mielenterveysomaisten päivää vietetään 9. lokakuuta. Päivän aikana muistutamme, että moni kantaa hartioillaan näkymättömiä taakkoja. Taakkoja, joita muut eivät huomaa, koska ihminen näyttää ulospäin pärjäävältä. Hän käy töissä, hoitaa kodin, opiskelee, vastaa viesteihin ja hymyilee.
Miten sinä jaksat? Kysymys on yksinkertainen, mutta sillä voi olla suuri merkitys. Sen pitäisi olla luonteva osa mielenterveys- ja sosiaalipalveluiden sekä muiden perheiden kanssa työskentelevien ammattilaisten kohtaamista. Myös jokainen meistä voi kysyä tämän tärkeän kysymyksen.