Jäin pohtimaan ajan kulumista viime sunnuntaina kummipojan rippijuhlissa. Kirkossa on aikaa ajatuksille. Mietin, miten nopeasti aika onkaan mennyt, vastahan pitelin pientä ihmistä käsivarsillani kastejuhlassa ja nyt hänestä on kasvanut kummitätiään pitempi komea nuori mies.
Miksi aika tuntuu kuluvan nopeammin vanhetessa? Päivät tuntuvat yhtä pitkiltä kuin ennenkin, mutta vuodet vierivät yhä nopeammin. Olemmeko tosiaan olleet naimisissa mieheni kanssa jo kuusitoista vuotta? Vastahan lapset aloittivat kesälomansa ja kohta koulu taas alkaa...
Onneksi lapsista itsestään loma-aika on tuntunut pitemmältä. Viime viikkoihin on mahtunut paljon mukavia hetkiä yhdessä serkusten ja sukulaisten kanssa, lomamatka Ruotsiin, muutama päivä talkootyötä, vierailu mumman ja papan luo, kiipeilyä seikkailupuistoissa, mökkeilyä, uintia, trampoliinilla pomppimista sekä kiireetöntä olemista kavereiden kanssa.
Tutkimusten mukaan ihmisen kannattaisikin yrittää elää mahdollisimman vaihtelevaa elämää. Uudet paikat, ihmiset ja kokemukset luovat muistoja, jolloin aikakin tuntuu pitemmältä.
Ehkä kesän ainoa lomaviikko olikin järkevää viettää matkalla eikä kotona. Jälkeenpäin lomalla vietetty aika tuntui paljon pitemmältä. Tapahtumarikas antoisa lomareissu antoi tunteen paljon pidemmästä lomasta.
Aikuisen kannattaa ottaa oppia lapsesta, jolle kaikki on uutta ja jolle jokainen kokemus on ainutlaatuinen jo pelkästään sen takia, että lapsi itse muuttuu koko ajan. Ehkä juuri sen takia lapsuuden ja nuoruuden kesät tuntuivat niin pitkiltä. Elämä on nyt. Tartutaan siis hetkeen, kaikilla aisteilla!
Karoliina Syrjä, toimittaja