Alavutelainen Marianne Nordman oli vain 27-vuotias, kun hän ryhtyi omaishoitajaksi. Hän oli oman isoäitinsä omaishoitaja yhteensä viisi vuotta. Kaksi viimeistä viikkoa hän toimi isoäitinsä saattohoitajana.
Nordmanin isoäiti sairastui syöpään, ja samaan aikaan hänellä todettiin Alzheimerin tauti. Diagnoosien jälkeen oli selvää, ettei hän pysty asumaan yksin kotonaan.
Kotihoitokokeilun jälkeen lähipiiri tuli siihen tulokseen, että siitä ei ole isoäidille tarpeeksi apua. Vaihtoehdoiksi jäivät vanhainkoti tai muutto lapsenlapsensa Marianne Nordmanin luo.
– Mummu ei halunnut vanhainkotiin asumaan. Hän oli viettänyt pidempiä aikoja meillä ennenkin, joten päätös oli hänelle helppo, kertoo Nordman.
Nordman asui silloin miehensä, kahden pienen lapsen ja koiran kanssa omakotitalossa. Nyt perheessä on kolmaskin lapsi.
Kotisairaanhoidon jaksot lyhyempiä
Nordmanin isoäiti oli potilaana kotisairaalassa vuodesta 2021 lähtien.
Kotisairaalan tavoite on tarjota korkeatasoista sairaanhoitoa potilaan omassa kodissa.
Lääkärin täytyy ensin arvioida, voidaanko potilaan hoito toteuttaa kotisairaalassa, jonka jälkeen hoitava lääkäri tekee hoitosuunnitelman.
Kotisairaalahoitoa suunniteltaessa tärkeintä on varmistaa, että potilaan hoito voidaan toteuttaa turvallisesti kotioloissa. Kotisairaala mahdollistaa osaltaan myös saattohoidon kotona potilaan ja läheisten näin toivoessa.
Alavudella toimiva Kuusiolinna Terveys Oy mahdollistaa kotisairaalapalvelut Alavuden, Kuortaneen, Soinin ja Ähtärin alueella.
Vastuusairaanhoitaja Johanna Harju ja palliatiivisen hoidon kliininen asiantuntijasairaanhoitaja Maria Leppälä kertovat, että hoidettavaksi ohjautuu hyvin eri ikäisiä, ja erilaisia potilaita.
– Kotihoidosta kotisairaala eroaa sillä, että kotisairaalassa hoitoa toteutetaan lääkärin lähetteellä. Hoitojaksot ovat yleensä lyhyitä eli noin yhdestä viiteen päivään. Nämä ovat lähinnä infektioiden hoitoja tai erilaisia toimenpiteitä. Kotisairaalahoidolla voidaan korvata osastohoitoa, sairaanhoitajat kertovat.
Kotisaattohoito koskee koko perhettä
Kotisairaala tarjoaa mahdollisuuden kotisaattohoitoon.
Palliatiivisen eli oireenmukaisen hoidon linjauksen myötä potilaan hoitovastuu voidaan siirtää kotisairaalaan. Tämän hoidon tarkoituksena on parantaa kuolemaan johtavaa sairautta sairastavan potilaan ja hänen perheensä elämänlaatua.
– Oireenmukaisen hoidon tavoitteena on hoitaa ja lievittää erilaisia oireita. Kotisairaalan tehtävänä on auttaa potilasta ja hänen perhettään viettämään mahdollisimman hyvää sekä oman näköistä elämää, sanoo Leppälä.
Oireenmukainen hoitojakso voi olla pitkäkestoinen. Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa. Se on tavanomaisesti lyhyt elämän loppuvaihe.
– Mitä lähemmäksi kuolemaa mennään, sitä enemmän keskitymme koko perheen kohtaamiseen. Perheen elämän jatkuminen, esimerkiksi lasten koulussa ja harrastuksissa käyminen, on meille tärkeä asia, kertoo Leppälä.
Kotisairaalahoito on mahdollista myös yksinasuville ilman omaishoitajaa.
– Pyrimme tarjoamaan kaikille tasa-arvoisesti palveluitamme, toteavat kotisairaalan sairaanhoitajat.
Omaishoitajan kokemus
Marianne Nordman kertoo, että ensimmäinen vaihe omaishoitajaksi siirtymisessä oli kaupungin työntekijöiden kartoituskäynti mummon luona. Tämän jälkeen lääkäri antoi lausunnon tilanteesta ja omaishoidon tuki myönnettiin.
– Mummo sai vielä juhlia 80-vuotisjuhlat omassa kodissaan. Meille muuton jälkeen hänestä näki helpotuksen. Hän tiesi, ettei ole enää yksin vastuussa itsestään, sanoo Nordman.
Nordmanien asuntoon tehtiin tarvittavat muutokset, kuten kulkureittien parannukset ja laitehankinnat.
Hoitopalkkio myönnetään hoitosuunnitelman mukaan. Sen taso määräytyy siitä, miten sitovaa ja vaativaa hoito on.
– Eihän se palkkio kauhean suuri ollut, joten jossain kohtaa menin työelämään takaisin.
Elämä pyöri tasaista arkea pienten lasten ja mummun kanssa. Lapsista ja lapsiperheen rytmistä oli paljon hyötyä muistisairauden kanssa.
– Lapsista oli mummulle paljon apua. He pelasivat muistipelejä, maalasivat ja piirsivät yhdessä. Mummu pysyi varmasti tämän takia virkeänä. Lapset ymmärsivät, että mummulla on muistisairaus.
Mummu vietti paljon aikaa pihalla, ja hän rakasti saunaa.
– Hän kävi saunassa vielä viimeisen kerran sillä viikolla, kun nukkui pois.
Kotisairaalasta suuri apu
Lopulta mummun syöpä eteni siihen vaiheeseen, että hoidot päätettiin lopettaa. Lopetuspäätös tehtiin vuonna 2021.
Mummu siirtyi kotisairaalan asiakkaaksi, mutta ensimmäiseen vuoteen hän ei tarvinnut palvelua. Kotisairaalasta soitettiin kuitenkin joka kuukausi, jos tilanne olisi muuttunut.
Saattohoitoa mummu sai elämänsä viimeiset kaksi viikkoa. Nordman haluaa tuoda esiin, miten hienosti Kuusiolinna Terveys järjesti heille kotisairaalahoitoa.
– Meillä oli luottamus kotisairaalan henkilökunnan kanssa puolin ja toisin. Soitin heille kerran puoli tuntia ennen sulkemisaikaa, että mummu tarvitsisi kipulääkettä. Hoitaja oli täysin toisella puolella toiminta-aluetta, mutta tuli silti antamaan kipulääkkeen. Hänellä meni varmasti ylityöksi.
Nordman kertoo, että hoitajat ja lääkäri kuuntelivat hänen ja mummun toiveita loppuun saakka. He ottivat koko perheen huomioon.
Pienet asiat saivat Nordmanin tuntemaan, että apu ja tuki on läsnä. Jo se, että ulkovaatteet riisuttiin eteisessä, toi tunteen siitä, että hoitajilla ei ollut kiire minnekään.
– He pitivät pienintä lastani sylissä ja kyselivät kuulumisia. Kaikki olivat perheen tukena loppuun saakka.
Nordman on ammatiltaan lähihoitaja. Hän sanoo, että lääkäri luotti hänen arvioonsa lääkityksessä. Sen ansiosta mummun ei tarvinnut tuntea kipua.
Viimeinen aamu oli rauhallinen. Mummun tyttäret olivat olleet illalla käymässä ja toinen jäi yöksi.
– Silitimme ja pidimme mummua kädestä kiinni, kun hän hengitti viimeisen kerran ja nukkui pois. Mummu kuuli lasten äänet viereisestä huoneesta ihan loppuun saakka.
Nordman soitti kotisairaalaan, josta sanottiin, että olkaa rauhassa niin kauan kuin haluatte.
– He antoivat aikaa ja olivat tukena loppuun saakka. Viikko mummun pois nukkumisen jälkeen he soittivat ja kysyivät, onko jokin hoidossa jäänyt mietityttämään. He sanoivat, että heille voi aina soittaa, ja varmaan voisin vieläkin.
Valitukseen ei ole ollut tarvetta. Mikään hoidossa ei jäänyt kaivertamaan Nordmanin mieltä, vaan hän oli siitä kiitollinen.
Ei aina helppoa, mutta palkitsevaa
Nordman kertoo olevansa onnellinen, että uskalsi ryhtyä omaishoitajaksi.
– Se oli todella palkitsevaa. Vaikka omaishoitajana olo ei ollut aina helppoa, tieto siitä, että noudatin mummun toivetta tuo nyt lohtua.
Nordman kertoo, että vaikeinta ei ollut elämä pienten lasten ja muistisairaan mummun kanssa, vaan elämä sen jälkeen.
– Mummu nukkui pois 28. marraskuuta, ja heti siihen päivään loppui omaishoitajan tuki. Oli melkein joulu, ja minun olisi pitänyt surra, etsiä työpaikka ja hoitaa kuoleman jälkeiset asiat hetkessä.
Saattohoitoa oli vain kaksi viikkoa, joten siinä ajassa oli vaikea valmistautua työpaikan etsintään muutenkin rankan elämäntilanteen kanssa.
Surutyö jatkuu vieläkin, sillä Nordmanin ja hänen perheensä elämä pyöri pitkään mummun ympärillä.
– Kotisaattohoito vaatii läheisiltä paljon, mutta kaikki on mahdollista, kun asiat laittaa tärkeysjärjestykseen ja selvittää mahdolliset avut. Kotona hoito on parasta, mitä omainen voi läheiselleen tarjota, sanoo Nordman.
– Erityiskiitos hoitajille ja lääkärille. Tämän järjestelmän tukeminen mahdollistaisi monelle kotona olon pidempään.
