Viime viikolla saimme kaikki nauttia ystävänpäivästä. Kaikkialla vilisivät mainoksia; muista ystävää, osta hänelle tuote x! Paras ystävä on se, joka pystyy ostamaan muille eniten tuotteita. Tärkeintä on olla paras ystävä, eli se ystävä, joka hukuttaa muut materiaan.
Sama pätee lähes kaikkiin muihinkin juhliin vuodesajasta tai juhlan tarkoituksesta riippumatta; se voittaa, joka ostaa toisille kaikista eniten tuotteita. Hän ottaa toiset ihmiset huomioon ja välittää toisista enemmän kuin muut.
Kaikkien sydäntä joka tapauksessa lämmittää, kun toinen ihminen huomaa jollain tavalla. On mukavaa saada hyvältä ystävältä suklaalevy, kortti tai jokin muu lahja.
Toisen ihmisen huomio on varmasti jokaisesti mukavaa silloin, kun on erityinen päivä, esimerkiksi ystävänpäivä.
Totta puhuen pidän joitakin juhlapäivien viettotapoja suorastaan naurettavina. En ymmärrä, miksi tiettynä päivänä pitäisi olla mukava muille ja ottaa kaikki huomioon. Miksi sinä päivänä pitäisi ostaa muille lahjoja, vain ollakseen hyvä ystävä?
Jokaisena päivänä pitäisi olla mukava toisille ihmisille. Joka päivä pitäisi muistaa ystäviä ja tuttuja. Mitään Ferraria ei tietenkään tarvitse ostaa ystävälle päivittäin; turha kuluttaminen on tarpeetonta. Sen sijaan toista ihmistä voi huomioida muilla tavoin. Halaaminen on loistava keino korvata suklaalevyistä ja korteista koituvat rahakulut. Rahalla saatava lahja voi tuntua helpolta vaihtoehdolta, mutta loppupeleissä suklaalevyn ostaminen on kuitenkin turhaa rahan tuhlaamista. Suklaa harvoin kuitenkaan pystyy korvaamaan hyvää ystävää, vaikka suklaa olisi miten maukasta.
Ensi vuonna voit ystävänpäivänä tai vaikkapa jouluna jollain tapaa kertoa läheisillesi, miten tärkeitä he ovat. Niin, ettei siihen sisälly raha tai asioiden ostaminen. Tai mikset tekisi sitä jo tänään.
Kiihkoilija, oman elämänsä maisteri