Ennen vaihtovuoteni varsinaista määränpäätä, eli Taipein kaupunkia Taiwanin saaren pohjoispäässä, edessä oli Etelä-Korean pääkaupunki Soul. Sama määränpää oli muillakin Rotarien kautta Aasiaan menevillä suomalaisilla. Meitä oli kaikkiaan kymmenkunta: puolet Japaniin, puolet ROC:lle.
Korean kieli oli minulle jo ennestään tuttu eli perustervehdykset ja sanonnat kyllä luonnistuvat. Keskustelu tosin tyrehtyi siinä vaiheessa, kun oli toivotettu hyvää päivää. Onneksi mukana oli opas, joka osasi englantia jotenkuten.
Etelä-Korea tunnetaan erityisesti viihde- ja kauneusbisneksestä. Asukasmäärään nähden Etelä-Koreassa tehdään eniten kauneusleikkauksia maailmassa, eikä plastiikkakirurgiaan suhtauduta samalla tavalla kuin Suomessa. Tästä huolimatta eivät ihmiset olleet käveleviä muovinpalasia. Ihmiset kuitenkin panostavat ulkoiseen olemukseen selvästi enemmän kuin suomalaiset. Asukokonaisuudet olivat huoliteltuja. Pariskunnatkin olivat pukeutuneet sävy sävyyn.
Ruoka on Koreassa hieman omituisen makuista. Se oli siitä huolimatta erittäin herkullista. Erityisesti kimchiä tuli vedettyä jokaisessa ravintolassa.
Neljään päivään sisältyi myös useampia opastettuja kierroksia. Onneksi erityisesti viimeisenä päivänä oli runsaasti vapaata aikaa, joten ehdin kysyä paikallista tuttavaa näyttämään paikkoja.
Paikallisen kanssa metrolla matkustaminen sujui ilman havereita, vaikka verkosto onkin yksi maailman laajimpia.
Yhteen asiaan ulkomaalaisena kuitenkin kiinnitti huomiota. Suomalainen keräsi yllättävän paljon katseita. Väkijoukkoon ei oikein pystynyt sekoittumaan, ja porukastamme otettiin useita kuvia. Eksoottiset eurooppalaiset eivät taida olla ihan päivittäin näkyä Soulin kaduilla.
Ida Nurmi, vaihdossa oleva alavutelaisopiskelija