Kaikki eivät kykene löytämään tasapainoa koulun ja vapaa-ajan välillä Suomessa. Onneksi taiwanilaisilla ei ole vapaa-aikaa, joten edellä mainittua huolta ei ole.
Kouluni alkaa aamukahdeksalta ja jatkuu normaalisti neljään, joskus kuuteen. Lisäksi koulumatkani kestää reippaan tunnin vuorilta aina Taipein sydämeen asti.
Koulujärjestelmä ei perustu vain oppilaiden keskenäiseen kilpailuun, vaan myös koulut kilpailevat keskenään. Kouluni kuuluu Taipein top kymmenen parhaan ”lukion” joukkoon, joten oppilailla on pitänyt olla hieman normaalia enemmän opiskeluintoa tai rahaa maksaa tukiopetuksesta.
Host-veljeni koulu alkaa kahdeksalta, mutta tukiopetuksen takia hän saapuu kotiin yhdeksältä illalla. Se on normaali koulupäivä Taiwanissa jopa yläasteikäisille. Luokkani poika kertoi talsineensa läpi samanlaisia päiviä kuin host-veljeni ollessaan yläkoulun viimeisellä luokalla, jolloin oppilaille pidetään päättökoe. Kokeessa käsitellään kaikkia aiheita, joita kolmessa vuodessa on ehtinyt pänttäämään. Kokeella haetaan seuraavaan opiskelupaikkaan, joten jos koepäivänä ei ole terävimmillään, tulevaisuus näyttää synkemmältä.
Luokkalaiseni kertoi, että hän pystyisi laskemaan vaikeita matemaattisia kaavoja silmät sidottuina, mutta jos joku pyytäisi hyödyntämään kaavoja arkipäivän tilanteissa, menisi poika aivan lukkoon.
Saamme olla tyytyväisiä Suomessa, jossa hyvä koulumenestys vaatii loppujen lopuksi vähän työtä. Se yksi tunti, joka pitää käyttää läksyjen tekoon tai kokeeseen lukemiseen ei ole maailmanloppu, kun elämässä on muutakin kuin taiwanilaisten pyhä kolminaisuus; koulu, ruoka ja uni.
Ida Nurmi, vaihdossa oleva alavutelaisopiskelija