Tabula rasa on latinaa ja tarkoittaa suomeksi tyhjää taulua. Käsite viittaa siihen, että ihminen syntyy ”pää tyhjänä” ja rakentaa identiteettinsä täysin syntymänsä jäkeisten kokemuksien pohjalta.
Pienen ihmisen elämää seuratessa huomaa ärsykkeiden valtavan määrän, lähes kaikki arkipäivän vaikuttavat tekijät, isommat onnettomuudet tai ilon tunteet, puhumattakaan (sosiaalisen) median tuomasta informaatiosta. Tästä isosta tulvasta meidän pitäisi löytää itsemme ja rakentaa maailmaamme siihen, mihin haluamme tarttua.
Vanhemmiten oppii tuntemaan omat läheisensä, erottamaan hyvän pahasta ja ihmiset, joiden kanssa haluaa olla rehellinen ja antaa heille hyvää energiaa.
Jo tähän asti kulunut kesä on antanut itselleni valtavasti impulsseja, ideoita ja onnellisuushumalaa. Nimi viittaa uuden kappaleen työnimeen ensi vuodelle, onnellisuushumalaa on koettu paljon, alkoholin kanssa tai ilman. Mutta suurin näistä ovat impulssit!
Näin kesällä olen valtavan iloinen ja kiitollinen hyvistä ystävistä, tarinoista, auringosta, musiikista, lämpimistä päivistä ja vielä lämpimämmistä ihmisistä. Puolet omasta kesästä on kulunut Pohjanmaalla, loppukesä tulee vietettyä milloin missäkin, se jää nähtäväksi.
Olen iloinen vahvoista naisista ja laiturin nokasta, sukujuhlista ja upeasta juhannuksesta. Välillä tulee kovasti Rysköillä ryskättyä ja yötä myöten ihmisiä nähtyä!
Oma tabula rasa on edelleen kesken, ja saakin olla. Täytellään ne rauhassa, elämä on ihmisen parasta aikaa (viittaus Simo Perämäen näytelmään Amerikan Armas)!
Haluan toivottaa lukijoille nautinnollista kesää!
Teemu Sytelä, opiskelija