On tärkeää, että päättäjällä, jonka edustajakseni haluan, on omia mielipiteitä asioista. On hyvä, jos hän osaa tuoda ne selkeästi esiin. Sitäkin arvostan, ettei hän tuuliviirin lailla hyppää aina siihen kelkkaan, joka luistaa sillä hetkellä parhaiten.
Kevään vaaleissa aion antaa ääneni ehdokkaalle, joka osoittaa osaavansa keskustella ja sovitella.
Se tarkoittaa toisen kuuntelemista ja hänen mielipiteidensä arvostamista, vaikka olisikin eri mieltä. Pidän sitä yhtenä yhteiskunnallista päätösvaltaa käyttävän tärkeimmistä taidoista ja toivon todella, että hän pääsee käyttämään taitoaan vaalien jälkeenkin.
TV:n paneelikeskusteluissa osanottajat ovat oman joukkonsa edustajina. Heidät vakuuttaakseen edustajan on pidettävä kynsin hampain kiinni omista ja ryhmänsä mielipiteistä. Tuntuu, että tärkeintä on saada eniten puheaikaa ja näkyvyyttä, vaikka se tarkoittaisi koko ajan toisten päälle puhumista. Enempi sellainen kuitenkin ärsyttää kuin vakuuttaa. Jos keskustelu ei johda mihinkään, se turhauttaa.
Ei se yhteiskunta niin pyöri, että kaikki vain keskittyvät huutamaan omaa kantaansa. Siksi haluan avittaa päättäjäksi henkilöä, jolle tärkeintä on yhteisten ongelmien ratkaisu, kompromissien hakeminen. Aito demokratia ei toimi mustavalkoisella ajattelulla ja toisten leimaamisella.
Siksi keskustelutaito, jossa tärkeintä on taito kuunnella toista, on omasta mielestäni kunnallisen luottamushenkilönkin paras avu.
Eturistiriitoja toki on. Jokainen saa katsoa asioita omalta ja edustamansa ryhmän kannalta, mutta parhaat päätökset syntyvät sovitellen.
Se kannattaa äänestäjänkin muistaa.
Eeva-Liisa Kulju