Kolumni

Ko­lum­ni: Sirk­ko­ja suuhun, matoja mahaan

Erilaisia ruokatrendejä tulee ja menee. Muutama vuosi sitten kohistiin karppauksesta ja ketoosista. Karppauksessa oli kyse vähähiilihydraattisesta dietistä, jossa elimistön tarvitsemaa energiaa haettiin lihasta, kananmunasta ja rasvasta viljoja ja sokereita vältellen. Ketoosiksi taas kutsutaan tilaa, johon päästään, kun hiilihydraattien saanti kutistetaan minimiin. Siinä ihmisen energia-aineenvaihdunta muuttuu ja elimistö rupeaa polttamaan rasvaa hiilihydraattien sijaan. Esimerkiksi Atkinsin dietissä tavoitellaan ketoosia.

Vähähiilihydraattinen ruokavalio on monen mieleen edelleen, vaikka siitä harvemmin enää karppauksena puhutaankaan. Sen sijaan kasvisruoka on tällä hetkellä pop.

Nyhtökaura, Härkis ja Mifu ovat löytäneet tiensä monen suomalaisen ruokapöytään. Täytyy tunnustaa, että niin meilläkin. Yhden perheenjäsenen siirryttyä kasvissyöjäksi kohistut uutuustuotteet sekä perinteinen soijarouhe päätyvät yhä useammin myös meidän muiden lautasille.

Uskon, että seuraava suuri ruokahitti tulee olemaan hyönteiset. Ensi vuoden alussa astuu voimaan EU:n uuselintarvikeasetus, joka helpottaa hyönteisten myyntiä ihmisravinnoksi. Tällä hetkellä se on Suomessa luvanvaraista. Kotimaista hyönteiskasvatusta on kuitenkin jo olemassa. Itse asiassa olemme siinä esimerkiksi muita Pohjoismaita edellä.

Minä olen päässyt kotisirkkoja jo maistamaankin. Muurinpohjapannulla voissa paistetut, muun muassa chilillä maustetut sirkat olivat uudenlainen kokemus. Makuelämyksestä on vaikea puhua, sillä itse sirkat olivat varsin mauttomia. Elämys sirkkojen syöminen kuitenkin oli, sillä harvoinpa tulee syötyä ruokaa, jonka jalat ja tuntosarvet meinaavat tarttua kitalakeen. Olisin silti valmis syömään niitä toistekin.

Ella Nurmi, päätoimittaja