Kolumni

Ko­lum­ni: Pelkkä ikäraja ei rat­kai­se

Luin hetki sitten Ylen jutun, jossa kerrottiin siitä, kuinka yhä nuoremmat lähettävät itsestään sosiaalisessa mediassa paljastavia kuvia. Ratkaisuksi ongelmaan esitettiin ikärajoja sosiaalisen median palveluihin. Ikärajaa ei ole vielä päätetty, mutta jutun mukaan se liikkuisi 13–16 vuoden välissä.

Ongelmaksi ikärajojen suhteen esitettiin muun muassa sitä, että nuoret kasvavat henkisesti eri tahtiin ja sitä, että ikärajat saattavat jättää jotkut kaveriporukan ulkopuolelle.

Ikärajat tai ainakin ikäsuositukset kuulostavat hyvältä keinolta, mutta mietin, kuka valvoo sitä, tekeekö 10-vuotias käyttäjän palveluun, jonka ikäraja on 13 vuotta? Kellä on aikaa ja resursseja siihen?

Tietenkin vanhempien vastuulla on ensisijaisesti valvoa sitä, miten lapset ja nuoret käyttävät nettiä ja miten he siellä käyttäytyvät, mutta vanhempien tiukkuus kyseisissä asioissa vaihtelee.

Jonkun vanhemmat saattavat kieltää profiilin luomisen sivulle, jos lapsen ikä ei vielä vastaa sivuston ikärajaa, toisen vanhemmat eivät juurikaan välitä asiasta.

Ikärajat voivat jättää jotkun kaveriporukan ulkopuolelle tai nuoren tekemään profiilin salassa. Silloin olisi entistä vaikeampi tietää, mitä kaikkea palvelussa tapahtuu.

Yksityisyyttäkin kuitenkin saa ja pitää olla, eihän kukaan vanhempi vaikkapa salakuuntele lastensa keskusteluja, kun heidän kaverinsa ovat kylässä. Tai ainakin toivon, ettei kukaan vanhempi tee niin.

Mielestäni paras, ikärajoja ja jatkuvaa kyselemistä parempi, ratkaisu on kasvatus ja koulutus: vaaroista ja hyvistä puolista kertominen, niiden oikeilla nimillä, asioita silottelematta.

Myös vanhempien pitäisi olla avoimia uuden oppimiselle eikä yrittää turhaan rajoittaa tai hallita netinkäyttöä liikaa. Kannattaa myös pitää mielessä, etteivät ne aikuisetkaan aina anna parasta esimerkkiä, mitä tulee netissä käyttäytymiseen ylipäätään.

Kiihkoilija, oman elämänsä maisteri