Rakkaassa virressä Ystävä sä lapsien (numero 492) lauletaan ’Minne käynkin maailmassa, sinä olet hoitamassa’. Viimeaikaisten tapahtumien valossa ei ole aina tuntunut siltä:
Mielenosoituksia Helsingissä, kuorma-auton ajaminen väkijoukkoon Tukholmassa, Egyptin kahdessa kirkossa tapahtuneet pommi-iskut... Ei ihme jos näkee painajaisia tai ei pysty ollenkaan nukkumaan. Sanattomaksi vetää.
Meillä on Suomessa asiat todella hyvin. Perspektiiviä on inhottavaa ajatella viimeaikaisten tapahtumien valossa, mutta se on totta. On kaikilla haasteita ja suruja täällä, mutta pääasiassa olemme turvassa.
Meillä on rakkaita ihmisiä lähellä, ruokaa mitä syödä, monia vapauksia kuten sanan- ja uskonnonvapaus, mitkä eivät joissain maissa toteudu. Meillä Suomessa asiat eivät aina ole olleet näin hyvin, mikä on myös äärimmäisen tärkeää muistaa. Turvapaikka ei ole itsestäänselvyys.
Viime kesän Nizzan tapahtumat ja siitä Facebookissa ystäväni julkaisema kirjoitus saivat minut miettimään, kuinka läheltä onnettomuus voi oikeasti liipata. Iltarukouksia ei lähetetä turhaan taivaaseen, uskoo ihminen tai ei. Joku päivä joku meistä ei enää leiki nukellaan, vaan on hiljainen.
Mikään laulu, rukous tai auttava sana ei vie tuskaa pois, mutta voi helpottaa.
Olkaamme enkeleitä toisillemme, Herra, luoksein jää, jo ilta on. Olet kaunis ihminen, Rukoukset ylös taivaaseen. Usein hiljainen läsnäolo auttaa, sanat voivat olla turhia. Taakat eivät ole yksin kannettavia, meidän toiveemme on antaa parasta toisillemme.
Teemu Sytelä,
opiskelija