Kolumni

Ko­lum­ni: Kiina vai man­da­rii­ni­kii­na?

Keväällä sain kuulla, että lähden elokuussa Rotarien kautta vuodeksi Taiwaniin. Taiwan on suunnilleen Belgian kokoinen, pitkulainen saari Kiinan rannikolla. Pääsaaren lisäksi Taiwaniin kuuluu joukko pienempiä saaria. Virallinen nimitys on Kiinan tasavalta (Republic of China), joka lyhennetään ROC. Aion jatkossa kutsua Taiwania ROC:iksi, sillä virallisesti Taiwan tarkoittaa vain pääsaarta.

Vaihtovuosi ROC:ssä tuo mukanaan kiinan opinnot.

Kun puhutaan kiinasta, yleensä tarkoitetaan mandariinikiinaa, joka on Kiinan, ROC:n ja Singaporen virallinen kieli. Erityisesti Kiinassa murre-erot ovat huomattavat ja eri murteita on kymmenkunta. Murre-erojen takia kiinalaiset eri puolilla Kiinaa eivät ymmärrä toisiaan.

Mandariinikiina on murre, jota puhutaan etupäässä pohjoisessa, muun muassa pääkaupunki Pekingin alueella. Se on maailman puhutuin kieli. Mandariinikiinaa käytetään ympäri kiinaa työpaikoilla sekä kouluissa, joten suurin osa Kiinan asukkaista on kaksikielisiä: He puhuvat oman alueensa murretta sekä opiskelevat mandariinikiinaa vieraana kielenä koulussa.

Kirjoitusjärjestelmä on sama riippumatta siitä, missä päin Kiinaa ollaan. Poikkeuksena on ROC, jossa käytetään perinteistä kirjoitusjärjestelmää. Mao Zedongin noustessa valtaan Kiinassa hän halusi uudistaa kirjoitusjärjestelmää ja tehdä merkeistä yksinkertaisempia. Näin hän mahdollisti useamman kiinalaisen lukutaidon. Perinteiset merkit ovat monimutkaisempia.

Vaikka kirjoitusjärjestelmä on sama, eri merkit ääntyvät eri murteissa eri tavalla. Mandariinikiinan kielioppi on suhteellisen helppoa verrattuna vaikkapa englantiin. Suurin ongelma taitaa olla merkkien pänttääminen ja lausuminen. Jos painotat sanan äiti väärin, saatat sanoa äidin sijasta hevonen.

Iida Nurmi