Elokuu on lopuillaan ja vasta viime viikolla tuli ensi kerran mieleen, että kesä on mennyt. Odotan vielä intiaanikesää.
Miksi kesä on niin tärkeä? Mikä tekee kesän? Se, että moni asia tapahtuu ulkona. Saa grillata ja saa juoda kahvit ulkona – ehkä ystävien kanssa. Joskus peräti lukea aamun lehden shortseissa pihakeinussa. Lämpöhaalareissa ei tuntuisi samalta.
Kesään kuuluvat tapahtumat ja ihmisten tapaaminen. Kun jälkeenpäin ajattelee, sääkin suosi. Uskomattomasti kaiken kylmyyden keskellä Ryskööt-viikonloppuna oli aurinkoa ja hellettä.
Rysköillä on järjestetyn ohjelman lisäksi ihana tavata tuttuja, sukulaisia ja vanhoja koulukavereita, joita ei ole nähnyt vuosiin tai vuosikymmeniin.
Monet muutkin tapahtumat kutsuivat. Kesällä myös vieraillaan, sillä silloin ihmisillä on aikaa. Ulkomailla asuvat suomalaisetkin ovat liikkeellä.
Meidän kesäämme kuuluu Itä-Suomen kierros. Mies varsinkin pakkasi kaikenlaista lämmintä mukaan ja ilmoitti, ettei usko Ilmatieteenlaitoksen lämpimän sään ennustukseen.
Lähtöaamuna jo paistoi aurinko lupaavasti ja Savonlinnassa oopperapäivänä taksikuski kertoi päivän lämpötilaksi 26. Olavinlinnassakaan ei tarvinnut palella. Näytöksen jälkeen oli mukava kävellä pehmeän lämpimässä illassa veden päällä kelluvaan ravintolaan syömään puolenyön illallista. Päivisin istuimme torilla lörtsykahvilla ja katselimme ihmisiä. Ihmisethän kesän lopulta tekevät.
Kotimaan matkailu painottuu kesään. Matkailuyrittäjien vuoksi olisi toivottavaa, että se jakaantuisi tasaisemmin muillekin vuodenajoille, mutta sille ei oikein voi mitään, että loka-marraskuun loskakeleillä kaipaa Madeiran kukkaniityille tai Floridan palmurannoille. Ainakin haaveilla voi.
Toisaalta Härmän altaan laineet, lenkkipolut ja noutopöytä ovat aivan virkistäviä. Tai vaikka yö tai pari Mesikämmenessä tai Liikuntahotellissa ja niiden maisemissa.
Kirsti Mäkelä, Viiskunnan avustaja