Mistä huolet syntyvät? Onko epävarmuus meissä synnynnäinen ominaisuus? Onko minulla varaa virheisiin? Itselleen rakentaa helposti täydellisen onnistujan kuvan, josta ei missään nimessä saa päästää irti. Silloin olet luuseri, eikä kukaan enää pidä sinusta. Niin luulin, kun asetin nuorempana valtavia tavoitteita itselleni, taidoilleni ja jaksamiselleni. Muistan monet esiintymiset, joissa tapahtuneen yhdenkin virheen takia saatoin soimata itseäni päiväkausia.
Pyrkimys onnistumiseen on hyvä asia, jos se pysyy terveellisissä käsissä. Kukaan meistä ei ole robotti, kuten nuorelle Teemulle aikanaan viisaasti kerrottiin. Totta kai tavoitteita saa ja pitää asettaa, kunhan osaa ja muistaa armon itseään kohtaan. Arjen vauhdissa armo jää helposti jalkoihin, jos välillä muistaisi hengittää ja saisi sen takaisin.
Armo on yksi avainsana epävarmuudessa: Hyväksy epävarmuus ja oma keskeneräisyys. Emme ole synnynnäisesti epävarmoja, emmekä jokaisen lajin maailmanmestareitakaan. Epävarmaa osa-aluetta voi aina kehittää, meillä on koko elämä aikaa!
Suurin osa pärjäämisemme huolista kiteytyy mielestäni kahteen avainsanaan: vertailu ja suorittaminen. Molemmat ovat kirosanoja mennessään liiallisuuksiin. Kuinka moni nuori koulumaailmassa ei saa nukutuksi näiden murheiden takia, joita itselleen rakentaa?
Etenkin jokaisen nuoren toivoisin muistavan tämän: Ole sinä, ole rohkea, ole keskeneräinen. Aseta tavoitteita vain itsellesi ja elämääsi varten.
Toivon, että jos sinä, rakas lukija, murehdit asioita, niin saisit ajan myötä vieritettyä kiven pois sydämeltä ja jatkettua matkaasi keveämmin askelin.
Teemu Sytelä, opiskelija