Rakastan jouluaattoa. Perheessäni perinteinen aatto on kiireinen, mutta silti niin ihana.
Aamulla saa herätä muhkeaan kinkun tuoksuun, kun joulupöydän kunkku on paistunut yön aikana leivinuunissa. Aamupalaksi popsitaan kasa kinkkuleipiä, jonka jälkeen kiiruhdetaan tallille hoitamaan rakas ruunavanhus. Leevi saa ruokiensa joukkoon omenaa ja leipää. Tallissa tuoksuu kuusi, sillä joka hevonen saa karsinaansa pienen kuusen natustettavaksi.
Tallihommien jälkeen suuntaamme mumman ja papan luo, jossa mumma on keitellyt riisipuuron ja sekametelisoppaa. Istumme ja juttelemme, olemme yhdessä. Puheensorina äityy välillä niin kovaksi, että keskustelua on vaikeaa kuulla. Illan hämärtyessä lähdemme takaisin kotikuntaan ja joulukirkkoon.
Illalla seuraa aaton suosikkihetkeni. Ruoka.
Laitamme porukalla pöydän notkumaan perinteisiä ja uusia jouluherkkuja. Vedämme ruokaa niin monta lautasellista, että jokainen on onnellisen ähkyssä.
Sitten vaihdamme perheen kesken lahjat. Se on huvittavan suuri spektaakkeli, jossa lahjat jaetaan yksi kerrallaan ja kaikki seuraavat, kun kukin paketti avataan vuorollaan. Tärkeintä hetkessä on kuitenkin yhdessäolo. Ilta huipentuu joulusaunaan, paljuun, glögin juontiin ja lautapelien pelaamiseen. Vasta aamuyöllä ehdimme nukkumaan.
Tänä vuonna jouluaattoni on erilainen, sillä suuntaamme aatoksi miesystäväni vanhempien luo. On ihkaensimmäinen joulu elämässäni, kun en vietä aattoa omien vanhempieni kanssa.
Olo on vähän haikea, mutta myös kutkuttava. On jännittävää päästä osaksi toisen perheen jouluperinteitä. Sitä paitsi tänä vuonna saan viettää kaksi jouluaattoa. Kun tapaninpäivänä kokoonnumme oman perheeni kanssa, aiomme toistaa jouluaaton perinteet, vaikka pari päivää myöhässä. Ja mieheni pääsee ensi kertaa tutustumaan perheeni höpsöihin perinteisiin. En malta odottaa.
Ihanaa joulunaikaa kaikille!
Miina Hakala, toimittaja