Fantasia perustuu kreikan kielen sanaan fantazein, tehdä näkyväksi. Se voi olla esimerkiksi kirjallisuutta, musiikkia, pelejä tai teatteria. Tässä kolumnitekstissä kirjoitan fantasiasta teatterin lajityyppinä.
Meillä on huomenna ensi-ilta uudesta fantasiamusikaalista nimeltä Fauni. Koko työryhmä on työskennellyt tiiviisti heinäkuusta lähtien harjoituksissa, ja huomenna avaamme taikamaailmamme ihmisille. Taikamaailmamme rakentuminen vaatii ison työryhmän valtavan panostuksen, ja kaikki ovat tehneet sata lasissa töitä tarjotaakseen yleisölle uuden maailman kokemuksen. Toivomme, että taika välittyy näytöksestä.
Pääsin kuusi vuotta sitten näkemään Vampyyrien tanssimusikaalin pohjoismaisena kantaesityksenä Seinäjoella. Muistan lähteneeni teatterista häkeltyneenä ja ilmeisesti kävely- ja puhekykyni sekä suuntavaistoni menettäneenä: Niin vahvasti teos imaisi minut mukaansa.
Fantasia-sanan alkuperä eli näkyväksi tekeminen on tässä esimerkissä vahvasti onnistunut, mutta jään pohtimaan, mitä piilee fantasian suosion takana?
Tunnettuja fantasian teoksia ovat Taru sormusten herrasta- ja Harry Potter- maailmat, jotka ovat uskomattomia yleisömenestyksiä kirjoina ja elokuvina. Fantasian maailmassa saamme herättää mielikuvituksemme ja sisäisen lapsemme henkiin, kokea ja elää asioita mitä harmaassa syksyisessä arjessa ei heti tulisi koettua.
Saavumme toiseen ulottuvuuteen, jossa yliluonnollinen on tavallista ja uskomatonta. Fantasia teatterin näyttämöllä on mielikuvituksen ja haaveiden toteutumisen taikaa.
Käy kanssamme seikkailuun, avoimin mielin ja anna mielikuvituksesi laukata.
Teemu Sytelä, opiskelija