Tämän viikon lehdessä olemme omistaneet koko keskiaukeaman ystävyydelle, koska kyse on äärimmäisen tärkeästä asiasta.
Haastatteluissa kerrotaan kolme hyvin erilaista tarinaa ystävyydestä. Ne tuovat hyvin esiin muun muassa sen, millaista ystävyys on eri elämänvaiheissa.
Ystävyys, joka kestää lapsuudesta aina aikuisikään asti on harvinaisuus, jota on syytä vaalia.
Korona-aika on asettanut aivan uudenlaisia haasteita ystävyyssuhteiden ylläpitämiselle. Miten olla ystävä etänä, sitä on joutunut moni pohtimaan.
Yritimme asiaa kyselläkin somen kautta lukijoiltamme, mutta anti jäi aika vähäiseksi. Vastausten perusteella ainakin some ja puhelin ovat olleet yhteydenpidossa suurena apuna.
”Olemme soitelleet paljon, oikeastaan olemme pitäneet nyt enemmän yhteyttä kuin ennen koronaa”, kertoi eräs kyselyyn vastanneista.
Itselläkin kokemukset ovat hyvin samanlaiset. Ystävien tapaaminen fyysisesti on jäänyt normaalia vähemmälle. Onneksi sentään kesällä tuli tavattua joitakin heistä ihan kasvotusten.
Nyt, kun rajoituksia on alettu pikkuhiljaa purkaa, on herännyt toivo siitä, että voisi taas hieman enemmän ystäviä tavata ja ehkä omaa tuttavapiiriä jopa laajentaa.
Kynnys toisten ihmisten tapaamiselle on voinut eristyksen aikana nousta yllättävän suureksi, siksi liikkeelle on parasta lähteä pienin askelin. Itse olen varannut tälle viikolle ajan ryhmäliikuntatunnille, ensimmäisen sellaisen pariin vuoteen.
Jännittää – ihan oikeasti – eikä vähiten se, vieläkö pyöräilyhousut mahtuvat jalkaan vai pitääkö tässä vielä suunnata vaateostoksille ennen sitä.