Kuntakenttä on myllerryksessä, kun sote-palvelut on siirretty alueille ja työllisyyspalvelut siirtyvät kunnille ensi vuonna. Väestö ikääntyy, syntyvyys laskee ja nuoret muuttavat kasvukeskuksiin.
Suomessa ei ole talouskasvua, mutta julkiset menot kasvavat. Pienet kunnat elävät kohtalon vuosia: pitäisi säästää ja samalla houkutella työpaikkoja ja työvoimaa. Näissä tunnelmissa lähestytään kunta- ja aluevaaleja.
Alavutelaisten keskiansio on Suomen keskiarvon alapuolella ja korkean ansiotason työpaikkoja on vähän. Väestö on Suomen kuntien keskiarvoa vanhempaa ja syntyvyys on valtakunnallisen ilmiön mukaisesti laskeva.
Vahvuuksiksi voidaan lukea keskeinen sijainti, junayhteys, turvalliset koulut ja valtakunnallinen tunnettuus kyläkaupan kautta.
Kun tulot pienenevät, on supistettava menoja. Voidaan säästää tasaisesti kaikesta tai kohdistaa säästöt tiettyihin toimintoihin.
Tasaiset leikkaukset toimivat vain rajallisesti, ennen kuin perustoiminnot vaarantuvat. Kohdistettu sopeuttaminen tulee tehdä ydintoimintojen ulkopuolelle toissijaisiin tehtäviin.
Kunnan tehtävä ei ole tarjota kaikkea kaikille, vaan mahdollistaa ihmisten ja yritysten toiminta ja elinvoiman kasvu.
“Elinvoima” ymmärretään kunnissa jatkuvasti väärin: tarjotaan lisää maksuttomia palveluita ja etuuksia.
Virkakunta myy nämä esitykset luottamushenkilöille “investointeina”, mutta ilman minkäänlaisia tuottavuuslaskelmia.
Eräs alavutelainen yrittäjä totesi, että ei kaupungin varsinaisesti tarvitse tehdä mitään lisää, kunhan ei haittaisi yritysten toimintaa yhtään enempää. Tämä on hyvä tiivistys.
Ilmaisen rahan jakamista on nyt kokeiltu 15 vuotta ja tuloksena on hidas taantuma. Tarvitsemme periaatteellisen ja perusteellisen ajattelutavan muutoksen.
Matias Holmström,
Alavus