Syksyllä 2012 aloin Alavuden seurakunnalla vetää Draamapajaa. Nyt toukokuussa 2016 Draamapajan taival näiden nuorten kanssa tulee päätökseen. Edellinen ja tämä kolumni ovat kevään hyvästelykolumnit.
Draamapajan alkaessa nuoria oli kuusi, joista kasvoi jopa neljäntoista nuoren ryhmä.
Välissä osa jäi pois ja uusia pajalaisia tuli tilalle. Draamapajalaisia on ollut neljän vuoden aikana yhteensä 16. Mukaan lasketaan kuusi vierailevaa näyttelijää sekä eri työryhmien jäsenet.
Draamapajan vetäjänä on hyvin vaikea kuvata sanoiksi tätä tunnetta. Neljä vuotta sitten ajattelin, että jos Draamapaja kestäisi ehkä vuoden tai kaksi, niin sekin olisi iso asia. Voin sanoa olevani hyvin siunattu! Draamapaja on neljän vuoden aikana saanut koskettaa ihmisiä, jopa kahdeksalla näytelmällä. Näytelmät vaihtelevat draamoista komedioihin, aidoista elämäntarinoista vuorovaikutukselliseen lastenteatteriin ja historianäytelmiin. Draamapajan viimeiset esitykset ovat Alavudella viikon päästä, nuorisotila Lymyssä.
Draamapaja ei ole koskaan ollut minulle vain yksi teatterityö muiden joukossa. Se on ollut kohtaamispaikka: improharjoituksien ja teatteriesityksien ollessa yksi osa, nämä nuoret ovat aina olleet minulle etusijalla. Heidän elämänsä, heidän tarinansa. Me olemme muodostaneet vahvan ystävyyden porukan kanssa. Nuoret ovat valmiina levittämään siipensä, valmiita lentämään.
Eräs nuori Alavudella tuli viime syksyn Ehjän ikkunan ensi-illassa halaamaan minua, ja kuiskasi korvaani ainoan sanan: kiitos. Sen saman sanan haluan kuiskata näille nuorille. He ovat tehneet tämän Draamapajan.