Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Kes­kus­te­lu lu­mi­ty­kin han­kin­nas­ta jatkuu Ala­vu­del­la

Alavudella on herätelty (jälleen) ajatuksia ja heitetty pallo AU:n hiihtojaostolle lumitykin hankkimiseksi. Ajatus on kannatettava ja nykyisten lyhentyneiden ja vähälumisten talvien aikana tykkilumella voitaisiin varmistaa kansanterveydellisestikin tärkeän liikuntamuodon harrastaminen.

Lumitykin hankinta sinänsä olisi taloudellisesti mahdollisuuksien rajoissa, joskin yksityistä rahaa tarvitaan kuntapuolen taloudellisen tilanteen ollessa erittäin tiukka. Uskoisimme hankinnan vaatiman muutaman kymppitonnin kuitenkin löytyvän eri järjestöjen, yritysten sekä harrastajien suosiollisella avustuksella, yhteisiä verorahoja käyttämättäkin. Vastaaviin nuorten ja miksei varttuneempienkin kuntoliikuntaa tukeviin investointeihin on haettavissa myös erilaisia avustuksia.

Pelkkä lumitykki ei kuitenkaan yksin latua tee. Lumelle täytyy olla hetkellisesti aika runsaasti tilaa, koneelle vettä, sähköä ja henkilöt valvomaan tekniikkaa käyttöaikana ympärivuorokautisesti. Lumi täytyy levittää latupohjalle, tähän vaaditaan jo sitten konetyötäkin.

AU:n hiihtojaosto on toiminut nyt muutamia vuosia säästöliekillä. Jaoston jäsenten oma jälkikasvu on aikuistunut, eikä uusia nuoria ole saatu innostumaan hiihdosta.

Joukkuelajit imaisevat lupaavat hiihtäjänalut mukaansa ja kilpatasolla "raakaan" lajiin ei löydy harrastajia. Pelkkä nuoren into hiihtoon ei riitä, laji vaatii myös vanhemmilta intohimoa ja panostusta niin ajallisesti kuin valitettavasti myös rahallisesti jos aiotaan kilpailla. Ilmiö ei ole ainoastaan Alavuden ongelma, vaan tunnustetusti valtakunnallinen trendi. Osallistujamäärät ovat laskeneet huolestuttavan alhaisiksi jo jopa Suomen cupin tasolla.

Hiihtojaosto kokoontui keskiviikkona miettimään mahdollisuuksia aikaistaa/pidentää hiihtokautta tekemällä tykillä lunta urheilukentän ympäristöön. Paikka on käytännössä ainut realistinen sijainti niin sanotulle ensilumen ladulle, valmiiden pohjien ja saavutettavuuden kannalta. Alueelta löytyisi myös riittävä sähköliittymä ja vettä tykin käyttöön.

Kaupunki ei kuitenkaan ainakaan suoralta kädeltä luvannut kustantaa edes sähköä, tarvittavasta tykin valvontatyöstä puhumattakaan. Lumen levittämiseen saattaisi vielä löytyä "kökkähenkeä", mutta ympärivuorokautinen tykin toiminnan valvominen ja tarvittava konetyö ei hoidu tänä päivänä ilmaiseksi.

Noin kilometrin mittaisen tykkilumiladun tekemiseen vaaditaan vuosittain useampi tuhat euroa selvää rahaa, ja kökkäväkeä mielellään 20–30 henkeä lumettamisen ajaksi.

Lumen levittäminen urheilukentän ympäristöön konevoimin aiheuttaa omat haasteensa. Lumen päällä ei käytännössä voi latukonetta lukuun ottamatta koneilla ajaa, eli siirtokalustolla on liikuttava osin puiston ja urheilukentän alueella vain kevyesti kohmettuneella pinnalla mikä aiheuttaa vaurioita ja korjattavia jälkiä seuraavalle kesälle.

Lumen tekeminen alkusyksyn pakkasten aikana kyllä onnistuu, mutta riski työn menemisestä hukkaan seuraavan lämpimän sadejakson aikana on melkoinen ja oikea ajoitus vaatisi "pekkapoutamaisia" ennustajanlahjoja. Kovin montaa tykityskertaa syksyssä ei kenenkään talous tai kökkähenki kestä.

Tällä kertaa jaosto siis päätyi siihen, ettei lumitykkiä lähdetä toistaiseksi hankkimaan. Mikäli jaostoon saadaan uusia innokkaita jäseniä tai kökkäväkeä sitoutumaan tarpeeksi laduntekoon, hyvä ja sinänsä kannatettava idea otetaan varmasti uudelleen harkintaan.

Alavuden ympäristökunnista tiettävästi Seinäjoelta, Lapualta ja Virroiltakin löytyy säilölumilatuja, joita voi ja kannattaa hyödyntää luonnon lumitykkiä odotellessa. Luonnonlumien saavuttua meillä jo onkin erinomaisen hyvin hoidetut ladut Kirkkovuoren maastossa.

Niiden ylläpidosta suuri kiitos kaupungille ja erityisesti ladun hoidosta vastaaville!

Alavuden Urheilijoiden hiihtojaosto