Jo alkukesästä ne alkoivat ja nyt ne ovat täällä taas.
Helteet.
Kassajonoissa, kahvipöydissä ja odotushuoneissa sää on keskusteluiden kestoaihe. Tavan takaa puheissa ja somepalstoilla joku muistaa muistuttaa, kuinka kesät olivat ennen mukavampia. Ei ollut tukalan kuumaa vielä toukokuussa ja sateitakin saatiin sopivasti. Aika tunnetusti kultaa muistoja, mutta asiassa piilee totuuttakin.
Ilmatieteenlaitoksen mukaan tukalia helleaaltoja esiintyi 1900-luvun lopun ilmastossa laskennallisesti vain kerran 50 vuodessa. 2010-luvulla kovien helteiden vuotuinen todennäköisyys oli kohonnut 4–6 prosenttiin. 1,5 asteen lämpenemisen tasolla todennäköisyydeksi saatiin Lappia lukuun ottamatta hieman yli 10 % ja kahden asteen tasolla jo noin 20 %. Poikkeuksellisia, eli vähintään kolmeviikkoisia hellejaksoja on nähty Suomessa vuoden 1961 jälkeen vuosina 2003, 2010, 2014, 2018 ja 2021.
Ilmatieteen laitos painottaa, että ilmastonmuutosta torjumalla äärimmäisten helteitten yleistymistä voidaan huomattavasti hillitä. Lomailijat ja esimerkiksi matkailu-
yrittäjät voivat iloita lisääntyvästä lämmöstä. Kuumuudesta aiheutuu kuitenkin ongelmia muun muassa heikkokuntoisille vanhuksille, sydänvikaisille, luonnolle sekä eläimille.
Myös meidän työssäkäyvien on syytä huomioida lämpöolosuhteet. Määritelmän mukaan kuumatyön katsotaan alkavan, kun ilman lämpötila ylittää 28 astetta, mutta vähäisemmissäkin lukemissa työskennellessä kannattaa huolehtia nestetasapainosta ja riittävistä tauoista.
Toisia helteet hellivät, toisia ne hirvittävät. Tutkimusten perusteella kuumuutta tullaan saamaan lisää, halusimme tai emme. Pidetään siis tässäkin asiassa huolta sekä itsestämme että muista.