Kun puheeksi tulee kesäloma, seuraa lähes aina sama kysymys: aiotteko lähteä jonnekin?
Kysymys on niin tavallinen, ettei sen sisältämää oletusta juuri pysähdy ajattelemaan. Ikään kuin jokaisella perheellä olisi mahdollisuus pakata auto, vuokrata mökki tai suunnata huvipuistoon.
Todellisuus on kuitenkin monelle toinen. Kaikilla perheillä ei ole mahdollisuutta lähteä reissuun kesälomallakaan.
LähiTapiolan tuoreen kyselytutkimuksen mukaan yli kolmasosa suomalaisista kokee taloushuolien heikentäneen hyvinvointiaan viimeisen kahden vuoden aikana. Taloushuolet eivät näy vain pankkitilillä, vaan ne kuormittavat jaksamista, mielenterveyttä ja koko perheen arkea.
Monelle perheelle huvipuistopäivä on vain mukava kesämuisto. Toiselle se voi olla satojen eurojen ylimääräinen menoerä, kun mukaan lasketaan liput, polttoaine, ruokailut ja mahdollinen yöpyminen.
Sama koskee mökkilomaa, kesäleirejä, kotimaanmatkailua – ulkomaanmatkoista puhumattakaan. Joskus jopa tankillinen polttoainetta voi ratkaista, lähdetäänkö reissuun vai ei.
Taloudelliset valinnat näkyvät myös pienissä asioissa. Käydäänkö jäätelökioskilla vai ostetaanko jäätelöpakkaus halvemmalla kaupan kylmäaltaasta? Aikuiselle ero voi tuntua pieneltä, mutta lapselle se voi olla suuri.
Vanhempien talousstressi heijastuu LähiTapiolan tutkimuksen mukaan koko perheen hyvinvointiin. Moni kokee voimattomuutta tai häpeää siitä, ettei pysty tarjoamaan lapsilleen samanlaisia kokemuksia kuin muut.
Sosiaalinen media voi lisätä paineita, kun kuvavirta täyttyy huvipuistorannekkeista, lomalennoista ja nähtävyyksistä. Sekä lasten toiveet että vanhempien halu tarjota ikimuistoinen kesä ovat ymmärrettäviä ja inhimillisiä, mutta kaikilla siihen ei ole samanvertaisia taloudellisia mahdollisuuksia.
Tilannetta pahentaa se, että pienituloisten lapsiperheiden määrä on kasvanut. Tutkimuksen mukaan vuonna 2023 noin 120 000 suomalaista lasta eli pienituloisessa perheessä, ja sosiaali- ja terveysministeriö arvioi viimeaikaisten sosiaaliturvaleikkausten ajavan vielä 31 000 lasta köyhyysrajan alle.
Kesäloman ei pitäisi olla mittari sille, kuinka paljon perheellä on varaa kuluttaa. Siksi on tärkeää puhua avoimesti siitä, ettei kaikkien kesä näytä samalta tai sisällä samoja aktiviteettejä.
Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus tuntea, että hänen kesänsä on aivan yhtä arvokas kuin kenen tahansa muun.