Otsikon sanoilla alkaa virsi 431. Kristillisen uskonkäsityksen mukaan kaikki ihmiset ovat lähimmäisiämme. Heitä tulisi kohdella tutun Raamatusta löytyvän kultaisen säännön mukaan:
”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” tai vastaavasti rakkauden kaksoiskäsky kehottaa meitä rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme.
Lähimmäisenrakkaus on jokapäiväisiä ja arkisiakin valintoja. Mitä teemme ja sanomme tai jätämme tekemättä. Huomaammeko toisen ihmisen vai teemmekö tietoisen valinnan ja kävelemme ohi.
Lähimmäisenrakkautta ei määrittele tunne, vaan teot. Raamattu kehottaa meitä hyvin käytännönläheiseen tapaan osoittaa lähimmäisenrakkautta. Ei mitään maailmoja syleilevää ideologiaa, vaan konkreettisia asioita. Lämmintä ruokaa, puhdasta vettä sekä läsnä olevaa kohtaamista.
”Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.” Matt 25: 35–36.
Lähimmäisenrakkaus ei ole pelkkä asenne. Jotta se voisi toteutua, vaaditaan aktiivista otetta ja tahtoa. Tahtomista valita hyvä ja toivoa toiselle hyvää.
Lähimmäisenrakkaus on läsnä olevaa herkkyyttä nähdä toisen tarve. Aina ei välttämättä ole vastausta tai mahdollisuutta auttaa, mutta voi ainakin kuunnella ja myötäelää.
Vuoden esikuvaurheilijan Mustafa Muusen sanoja mukaillen: ”Kun joku kaatuu, toivon, että ympärillä on ihmisiä, jotka ovat valmiita nostamaan hänet jaloilleen. Ei kilpailla siitä, kuka tuomitsee nopeimmin, vaan sitä, kuka on valmis auttamaan ensimmäisenä.”
Mirjami Majuri,
Alavuden seurakunnan diakoniatyöntekijä