Kuulin uutisissa kampanjasta nimeltä “Kehu opettajaa”. Olen sitä joskus harkinnut, mutta tekemättä on jäänyt.
Nyt haluan kehua Illiä. Arvelen, että parhaat eväät, mitä koulusta sain, sain häneltä.
Osaan suomenkielen kohtuullisen hyvin. Siitä on ollut suurta iloa ja hyötyä läpi elämän. Sitä en tiedä, miksi jo koulussa minua kiinnosti suomenkielen rakenne. En sitä kuitenkaan silloin tiedostanut.
Olin koulussa jupilaiska. Läksyjen teko oli tylsintä, mitä tiesin. Siksi ne jäivätkin tekemättä.
Tunneilla en kuulunut pojista niihin villeimpiin. Kuuntelin kohtuullisen hyvin, mitä opettaja opetti.
Illin tunnilla se oli helppoa, koska kurinpito oli hänellä hanskassa.
Kun valmistumisen jälkeen muutin töihin Tukholmaan, yksi kynnys oli ylitettävä. Ruotsin kieli. Kuinkahan monet ehdot olin ruotsista paininut läpi. En tiedä, eikä tee mieli muistella!
Olin kuunnellut tunnilla ruotsin kieliopin jotenkuten. Siihen kun lisäsi Illin opit äidinkielessä, enää yksi asia puuttui. Sanat oli opeteltava.
Pänttäsin joka ilta muutama kymmenen sanaa. Sellaisia usein toistuvia sanoja, joita kirjoitin päivän kuluessa ylös pikku lappusille.
Kuukauden kuluttua olin voittaja! Siitä oli helppo jatkaa muun muassa päivälehtiä lukien, mikä on hyvin tehokas tapa oppia kieltä. Kiitos Illi!
Irja Yli-Hallila oli Kuortaneen Yhteiskoulun suomen kielen lehtorina 1950-luvulta lähtien vuosikymmenten ajan.
Pertti Peltokangas
Kuortane