Kristinusko perustuu pääsiäisen tapahtumiin, jossa Rakkaus voittaa kuoleman. Sitä edeltää kärsimysviikko.
Mukavuudenhaluinen ihminen ulkoistaa kärsimyksen, jos se on mahdollista. Roposensa on helppo antaa keräyksiin, mutta vaikeampaa on kohdata kärsimys silmästä silmään.
Nyt kaikkien mielessä ovat Brysselin terrori-iskun uhrit ja hätää kärsivät pakolaiset, mutta kärsimystä löytyy lähempääkin vaikkapa yksinäisen vanhuksen tai kiusatun lapsen katseesta. Onneksi yhä löytyy myös empaattisia auttajia.
Useimmat meistä kärsivät jossain elämänsä vaiheessa. Ihminen ei pysty päättämään kaikesta, mitä eteen tulee. Kaikissa tilanteissa voi silti päättää, miten toista ihmistä kohtelee.
Eletään rasisminvastaista viikkoa. Terroristit lietsovat rasismia kylväessään kärsimystä ja kuolemaa. ”Sorry of Brussels” luki lapussa, jota poika pakolaisleiriltä näytti uutiskuvassa. Viikon aluksi Aamu-TV:ssä kokemuksistaan kertonut Valtteri sai presidentinkin järkyttymään.
Ihmiset ovat erilaisia. Hyviä ja pahoja yksilöitä ja ryhmiä löytyy kaikista kulttuureista. On totta, että itsemurhapommittajat kuuluvat yleensä äärimuslimeihin, mutta heidän rikoksillaan ei saa leimata kaikkia.
Eipä osoita loppumisen merkkiä ”kotoperäinen” kiusaaminenkaan. Erilaisia, erinäköisiä, -kokoisia ja eri tavoin käyttäytyviä ihmisiä meillä silti on ollut aina.
Itsekseni olen asiaa joskus näinkin pähkäillyt:
Elämä; minun, sinun vai hänen?
Rauha; meidän, teidän vai heidän?
Kunnia; tämän, tuon vai sen?
Hyvä tahto; näiden, noiden vai niiden?
Hyvää pääsiäistä kaikille!
Eeva-Liisa Kulju