Kaksi pikkuruista tyttöä on heti ovella toimittajaa vastassa. Uteliaat ja vähän hämmentyneet katseet seuraavat tarkasti tulijan jokaista liikettä. Erityistä kiinnostusta herättää kameralaukku salaperäisine sisältöineen.
Hilma ja Lilja Piirainen ovat yhden vuoden ja neljän kuukauden ikäiset kaksoset. He asuvat maaseudun rauhassa Tuurin Salonkylässä äitinsä Sanna Piiraisen, isänsä Esko Piiraisen ja vanhempien sisarustensa Väinön, Sofian ja Laurin kanssa.
– Muutimme tänne lapsuudenkotiini Jyväskylästä kuutisen vuotta sitten. Elämä on täällä on tietysti ihan erilaista kaupunkiin verrattuna. Rauhallisin mielin saa päästää lapset pihalle leikkimään, viiden lapsen äiti tietää.
Tieto kaksosraskaudesta tuli vanhemmille pari vuotta sitten täydellisenä yllätyksenä.
– Ihan aluksi en tiennyt, olisinko itkenyt vai nauranut. Puolisoni taisi olla ensin jopa järkyttyneempi kuin minä, Piirainen nauraa.
– Nuorin lapsemme Väinö oli silloin vasta reilun vuoden ikäinen ja mietin, mitenköhän pärjäämme kolmen alle kaksivuotiaan kanssa. Järkytys ja epävarmuus muuttuivat kuitenkin nopeasti iloksi ja innostukseksi.
Samaa näköä, eri maata
Odotusaika sujui hyvin, vaikka raskauden alkuvaiheessa väsymys ja pahoinvointi vaivasivatkin vähän tavallista enemmän.
Nyt omakotitalon lattialla telmii kaksi hyvinvoivaa ja vilkasta taaperoa, jotka kävelevät jo sujuvasti omin jaloin ja rakentavat taitavasti palikoista torneja.
– Ylivoimaisesti suosituin ajanviete tällä hetkellä on laatikoiden ja kaappien kaivelu, äiti myhäilee.
Hilma ja Lilja viihtyvät toistensa seurassa aamusta iltaan. He puuhaavat kaiken yhdessä ja pysyttelevät toistensa läheisyydessä kaikissa tilanteissa.
– Jos vaikka toisella on hätä, toinen tuo usein tutin tai pupulelun lohdutukseksi. Vastaavasti he kyllä osaavat myös jo vähän haastaa keskenään riitaa ja lietsoa toisiaan tekemään asioita, joita ei saisi tehdä.
– Kaksosten vanhemmuuden yksi hienoimpia puolia on päästä seuraamaan, kuinka lapset löytävät yhteyden toisiinsa. Odotan jo innolla tyttöjen kasvamista, jotta pääsen näkemään, millainen parivaljakko heistä muodostuu.
Piirainen kertoo päivittäin ihmettelevänsä myös kaksosten tyystin erilaisia luonteenpiirteitä.
– Hilma on temperamenttinen, hän antaa tarvittaessa kuulua itsestään. Lilja sitten taas on paljon myötäilevämpi ja tyynempi. On kiehtovaa, kuinka kaksi niin samannäköistä ja tismalleen samaa vauhtia kasvanutta lasta voivat olla persooniltaan melkein kuin yö ja päivä.
Kaksosvanhemmuus haastaa ja antaa
Perjantaina vietettävän valtakunnallisen Kaksostenpäivän tämän vuoden teema on "Murretaan myyttejä kaksosuudesta".
Suomen Monikkoperheet ry:n mukaan tavoitteena on tuoda esiin kaksosten ja heidän vanhempiensa kohtaamia stereotypioita ja ennakkokäsityksiä.
Piirainen arvioi päässeensä ennakkoluulojen suhteen vähällä.
– Aluksi kuului kyllä joitakin kauhistelevia kommentteja. Varsinkin ihmisiä tuntui arveluttavan jaksamiseni, kun lapsia oli jo entuudestaan kolme. Jälkeenpäin ajatellen minut ehkä saatiin suhtautumaan kaksosten äitiyteen haasteellisempana kuin mitä se todellisuudessa on.
– Hommaa on tietysti enemmän, sillehän ei mitään mahda. Tytöt ovat olleet vähän huonoja nukkumaan, mikä on ollut hetkittäin raskasta. Uskon silti, että vanhempien lasteni vauva-ajoista saadusta kokemuksesta on ollut paljon apua. Pärjäämme mielestäni juuri nyt oikein hyvin.
Sosiaalisista kohtaamisista iloa ja tukea
Piirainen on kiitollinen suurperheensä luotettavasta tukiverkostosta, jonka apuun voi tarttua epäröimättä.
Hänen vanhempansa asuvat Alavudella ja tarjoavat korvaamatonta lapsenhoitoapua aina tarvittaessa.
Metsäkoneenkuljettajana työskentelevä puoliso tekee toistaiseksi vain aamuvuoroja, jotta arjen vastuut jakautuisivat tasaisemmin.
– Helpottaa kummasti, kun iltaisin toinen vanhempi hoitaa kahden alakouluikäisen lapsemme harrastusmenot ja toinen on pienten kanssa kotona.
Tärkeä roolinsa on myös paikallisilla kerhoilla ja ystävillä.
– Kävi aikamoinen sattuma, kun hyvä ystäväni synnytti kaksoset samoihin aikoihin kuin minä. Olemme toisillemme tärkeänä vertaistukena. Perhekerhossakin tutustuimme yhteen kaksosperheeseen, ja menemme heille kylään huomenna. Nämä kontaktit ovat tosi tärkeitä meille, perheenäiti painottaa.
Yläkoulun erityisopettajan tehtävästä äitiyslomalle jäänyt Piirainen ei vielä mieti työhön palaamista.
– Sen aika on ensi syksynä. Nyt aion vielä nauttia päivä kerrallaan tästä pikkulapsiajasta, joka aina menee niin hurjan äkkiä ohi.
