Kaksi tuntia hengästyttävää liikkumista päivässä. Sen verran alle kouluikäisten lasten tulisi suositusten mukaan liikkua päivittäin.
Äkkiseltään kuulostaa siltä, että leikki-ikäisten perheessä suositus on helposti täytetty, mutta kun asiaa miettii tarkemmin, rupeaa arveluttamaan. Kaksi tuntia päivässä tuntuu todella paljolta. Ja sen pitäisi olla vielä hengästyttävää.
Omien lasten leikkejä muistellessa tulevat mieleen muun muassa legot ja palapelit, joiden parissa leikki-ikäisellä saattoi vierähtää pitkiäkin aikoja. Niissä leikeissä ei juuri hengästytty, jollei sisarusten kanssa syntynyt kinaa, joka aiheutti itku-potku-raivarit.
Ulkoleikkeistä mieleen ovat jääneet hiekkalaatikkoleikit, jotka nekin olivat pääasiassa paikallaan kököttämistä. Äkkiseltään ainoat esimerkit reippaammasta liikkumisesta ovat uimareissut tai ne kerrat, kun mukana oli kavereita, joiden kanssa saattoi leikkiä hippaa.
Monissa perheissä lapset varmasti jämähtävät turhan usein paikoilleen. Jos vanhemmalla ei ole intoa reippaaseen liikkumiseen, ohjataan lasta helposti rauhallisten leikkien tai viihde-elektronikaan pariin.
Päivähoidossa on jo herätty leikki-ikäisten liikuttamiseen, ja esimerkiksi Alavudella toimii urheiluseuran organisoimana Kakkatykit, jossa lapset pääsevät touhuamaan yhdessä. Kuitenkin kodeissakin tulisi miettiä omien lasten liikkumista ja kehittää vaikkapa joku yhteinen liikuntaharrastus koko perheelle. Eikä se taitaisi tehdä pahaa, ainakaan liikunnallisessa mielessä, vaikka lasten luontaiselle halulle riehua, ”iltavillille” annettaisiin hieman lisää aikaa ja tilaa.