Mikä olisi parempi tapa nauttia kesästä kuin uppoutua hyvän kirjan äärelle? Sen tietävät toimituksessamme työskentelevät toimittajat, jotka innostuivat vinkkaamaan omat kirjasuosituksensa lukijoille.
Ihmissuhdekiemuroita, ystävyyttä ja romantiikkaa
Kesätoimittajamme Sanni Salomaa lukee runojen lisäksi mielellään rakkausromaaneja. Tänä kesänä hän on lukenut muun muassa Ulla Onervan esikoisromaanin Hattaradilemma (2025).
Tarinassa viimeistä lukiovuottaan käyvä Emma ryhtyy ystävineen toteuttamaan romanttisen kirjallisuuden vallankumousta. Samalla hänellä herää yllättäviä tunteita uutta poikaa kohtaan.
Vähitellen tilanteet kärjistyvät, ja Emma pelkää pilanneensa välit sekä uuteen ihastukseensa että parhaisiin ystäviinsä. Kirja käsittelee nuorten aikuisten elämään, ihmissuhteisiin ja kirjallisuuteen liittyviä teemoja.
– Ostin kirjan alkukesästä, koska kaipasin jotain kevyttä kesäluettavaa. Mielestäni kirja oli tosi helppolukuinen, ja uskon, että se voisi innostaa myös sellaisen lukijan takaisin lukemisen pariin, jolla lukeminen on tökkinyt jo pidemmän aikaa.
Salomaan tämänhetkisen suosikkikesäkirjan paikkaa pitää kuitenkin Carley Fortunen Joka ikinen kesä (2023), jonka on suomentanut Mari Hallivuori.
Tarinassa Persephone ”Percy” Fraser palaa vuosien jälkeen lapsuutensa kesämaisemiin järven rannalle. Paluu ei ole helppo, sillä Percy kohtaa entisen parhaan ystävänsä ja ensirakkautensa Samin.
– Jos jostain kirjasta tulee kesäfiilis, niin tästä. Kirjassa kuvailtu miljöö on todella kaunis ja rakkaustarina vie hetkessä mennessään.
Menneiden kesien tapahtumat paljastavat, kuinka ystävyys muuttui aikanaan rakkaudeksi ja mikä sen lopulta rikkoi. Teos käsittelee rakkautta, kaipuuta, anteeksiantoa ja ystävyyttä sekä sitä, onko menneisyyden virheitä mahdollista korjata.
– Kirja oli ihana. Lainasin sen heti äidille, ja nytkin se on lainassa ystävälläni. Kuulin, että kirjasta on tullut tänä kesänä myös televisiosarja. Se on pakko nähdä!
Näyttelijälegendan elämä ja koukuttava trilleri
Päätoimittajamme Karoliina Syrjä vinkkaa kaksi viimeisintä lukemaansa kirjaa. Hänen ensimmäinen suosituksensa on suomalaisen näyttelijälegendan Seela Sellan elämäkerta Sellasta (2025), jonka on kirjoittanut Antti Heikkinen.
Elämäkerta käsittelee Sellan pitkää ja palkittua näyttelijänuraa sekä elämän eri vaiheita.
Sella on säilyttänyt uteliaisuutensa ja rakkautensa näyttämöä kohtaan vuosikymmenten ajan. Hän on esittänyt rooleja seitsemällä vuosikymmenellä ja löytänyt näyttelijäntyöllään tiensä ihmisten sydämiin.
Tunteikkaassa ja tarinallisessa teoksessa Sella kertoo teatterityönsä lisäksi elämänkokemuksistaan. Elämäkerta koostuu lyhyistä, humoristisista ja opettavaisista tarinoista Sellasta ja hänen elämästään.
– Ostin kirjan alkujaan lahjaksi tyttärelle, mutta elämäkertojen ystävänä tartuin siihen itsekin. Mielenkiintoista henkilöhistoriaa, jossa kuuluu myös näyttelijän oma ääni. Melkein kuin olisi ollut jutusteluhetkissä itsekin mukana.
Myös jännityskirjailija Dan Brownin trilleri Salaisuuksien salaisuus (2025) teki vaikutuksen Syrjään. Teoksen on suomentanut Jorma-Veikko Sappinen.
Teoksessa symboliikan professori Robert Langdon matkustaa Prahaan kuuntelemaan tyttöystävänsä Katherine Solomonin luentoa. Kirja sisältää mullistavia näkemyksiä ihmismielestä ja tietoisuudesta, mutta tapahtumat saavat pian yllättäviä ja vaarallisia käänteitä.
Langdon joutuu ratkomaan salaperäistä arvoitusta. Tutkimukset vievät hänet kulttuurihistoriallisesti rikkaille näyttämöille, joissa symbolit, salatut viestit ja vaaralliset vastustajat johdattavat kohti salaisuutta, jolla voi olla kauaskantoisia seurauksia koko ihmiskunnalle.
– Mukaansa tempaava trilleri teoksen ensi sivuilta lähtien. Luin kirjan kannesta kanteen lähes yhdeltä istumalta. Viehätyin erityisesti kirjan historiallisten paikkojen yksityiskohtaisesta kuvauksesta. Kylläpä nyt tekee mieli matkustaa Prahaan!
Kalastusjuttuja ja värikästä elämää
Ilkka-Pohjalaisen aluetoimittaja Reijo Heikkilä saattaa tänäkin kesänä tarttua Antti Tuurin kirjaan Perhokalastus Pohjanmaalla (2006).
– Muistelen lukeneeni kirjan tuoreeltaan sen ilmestyttyä, mutta olen palannut niihin kertomuksiin monesti. En itse kalasta, mutta tässäkin Tuurin kirjassa kiehtoo se hänen niin tuttu kertomisen tyylinsä: jo parin rivin pituisella toteamuksella tai havainnoinnilla pystyy sanomaan paljon, ja niissäkin riveissä riittää ammennettavaa ja mietittävää vuosien ja vuosikymmenien päästä.
– Kirjan pitkäkestoista vaikutusta on, että pyörälenkeilläni tapaan tähyillä erästä tiettyä peltomaisemaa ja tuumailla, jotta tuostakohan ne kalastajaukot ovat suunnanneet joelle.
Kirjassa on näet Töysässä, Tuurinkoskella -niminen kertomus, jossa "autolta jouduttiin kävelemään jonkin matkaa peltoa, jolle oli istutettu koivujen rivi".
Kirjassa kuljetaan pitkin pohjalaisia vesistöjä ja kalastuskoskia, yksin tai kavereiden kanssa, ja reissuilla kohdataan myös paikallista väkeä. Tuurin huumori on pienesti piikittelevää, mutta aina lopulta hyväntahtoista ja ihmisiä ymmärtävää.
Lieneekö Suomessa henkilöä, joka ei tietäisi Emilia Miettisen Remu; Henry Aaltosen ihmeellinen elämä -kirjan (2026) kohdehenkilöä.
Kirja esittelee miehen, joka varmasti parhaiten tunnetaan Hurriganes-bändin laulajana ja rumpalina. Entä kuinka hyvin ovat tiedossa hänen lapsuus- ja varhaisvuotensa seitsenlapsisen romaniperheen esikoispoikana?
Kirja kertoo muun muassa siitä, kuinka vaikean kautta elanto piti silloin vain yrittää hakea ja löytää. "Mutsi sitten, tietysti tommonen taiteilijaluonne silläkin, et pitää keksii aina jotain uutta viihdettä - alettiin sitte myymään pirtuu", muistelee Remu.
– Välillä mietin kirjaa lukiessani, onko kaikki kerrottu ihan totta ja ovatkohan kaikki vaiheet menneet juuri noin. Miettinen tosin itsekin toteaa, että monet kirjaan päätyneistä tarinoista Henry on kertonut aiemminkin - ja monin eri tavoin.
Värikästä ja helposti mukaansa nappaavaa kerrontaa ainakin on riittämiin. Miettinen on varmistanut totuuspohjaa perehtymällä vaikkapa Remun kouluaikaisiin oppilaskortteihin tai Helsingin raastuvanoikeuden asiakirjoihin.
Suden jäljillä ja koiraveljesten matkassa
Toimittajamme Sarlotta Grönstrand suosittelee kesälukemiseksi sekä ajatuksia herättävää tietokirjaa että koko perheen klassikkotulkintaa.
Jouni Tikkasen tietokirja Lauma (2022) käsittelee suomalaisten susivihaa 1800-luvun lopulta nykypäivään. Teos pohtii, mistä susiin liittyvät pelot ja vihan tunteet ovat syntyneet ja mitä ihmiset lopulta tietävät susista.
– Tämä kirja ei ehkä ole ihan sitä kevyintä kesäluettavaa, mutta se tarjoaa ajattelemisen aihetta.
Biologina ja toimittajana työskentelevä Tikkanen tarkastelee aihetta faktoihin ja historiatietoon nojaten, mutta tekee sen elävästi ja herättelevästi.
– Luin Lauman äitini suosituksesta. Yleensä olen hidas lukija, mutta tämän kirjan luin kannesta kanteen hujauksessa. Vaikka kyseessä on tietokirja, kerronta koukuttaa ja tempaa mukaansa. Kirjailija asettaa itsensä suden asemaan ja saa sitä kautta lukijan oivaltamaan sekä suden että ihmisen luontoa ihan uudesta näkövinkkelistä. Tärkeä teos!
Taloudessa, jossa asuu pian esikoulun aloittava kuusivuotias, lastenkirjoja luetaan vuoden jokaisena päivänä. Toiseksi lukuvinkiksi Grönstrand nostaa siksi Mauri Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä (2002), joka on koiramainen tulkinta Aleksis Kiven suomalaisesta klassikkoromaanista Seitsemän veljestä (1870).
– Kunnas otti tietoisen riskin tarttuessaan Kiven mestariteokseen, mutta lopputulos on iki-ihana. On vaikea sanoa, mikä Seitsemässä koiraveljeksessä ilahduttaa eniten – onko se mainio juonikulku, silmiä hivelevä kuvitus vai rehevän elävä suomen kieli?
Teos on Kunnakselle tunnusomaisesti hauska, mutta tulkinta pysyy silti uskollisena alkuperäisteokselle, jossa seurataan Jukolan veljesten elämää.
– Tähän kirjaan uppoutuivat yhtä lailla sekä äiti että poika. Tarina innosti lasta pohtimaan kotimaan historiaa, veljeyttä ja aikuiseksi kasvamista. Kävimme myös Seinäjoen kaupunginteatterissa katsomassa kirjan näytelmäversion, mikä oli hieno elämys sekin.
