Arvaatkos, mistä malli vaivaisukon kämmenelle on saatu, kysyy Risto Mursula Alavuden seurakunnan hallintojohtaja Hannele Hannukselalta.
Alavuden kirkossa on tovi hiljaista. Mursula ratkaisee arvoituksen, avaa kämmenensä ja laittaa sen vaivaisukon käden vierelle – ja niin ovat samaa kokoa, hahmoa ja näköä.
Alavuden kirkon vaivaisukko päivystää kirkon eteisessä, ja tottahan se ukko Mursulalle tutuksi on ehtinyt tulla.
Tuttuja ovat hänelle muutenkin tämän maan vaivaisukot ja se maamme ainut vaivaisakkakin, Soinissa. Nyt ne on kaikki saatu valokuvattua.
Neljä vuotta, ja Lieksasta Teuvalle
Lieksasta, vuonna 2015, se kaikki alkoi.
Siellä Mursula otti ensimmäisen valokuvan sarjaan vaivaisukoista.
Sittemmin niitä kuvia kertyi mapin täydeltä, yhteensä 145, ja viimeinen niistä Teuvalta ja vuodelta 2018.
Kuvista myös näkee, että paikalla on oikeasti käyty: ne ovat selfieitä eli kuvaaja itse poseeraa vaivaisukon vieressä.
– Kesälomareissulla olimme Lieksassa, ja lähdimme katsomaan kuvanveistäjä Eva Ryynäsen (1915–2001) ateljeeta. Monikaan taiteilija ei ole vaivaisukkoja tehnyt, mutta hän on; muuten vaivaisukkojen tekijät olivat, niin kuin heistä varmaankin nykyisin sanottaisiin, ite-taiteilijoita.
Vuonna 2016 tuli puolestaan kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun Pussihousumiehet-niminen ryhmä valmisti uuden vaivaisukon, juuri sen Alavuden kirkon eteisestä sijansa saaneen.
– Sain sitten tuona vuonna päähäni, että jos kävisin katsomassa kaikki Suomen vaivaisukot. Siitä se lähti.
Alavuden uuden vaivaisukon teon ideakin tuli Mursulalta, ja mukana työssä ja teossa olivat Juhani Hietala ja Kari Kattelus sekä ohjaajana Jorma Takala.
– Kansalaisopiston puupiirissä sitä ryhdyttiin tekemään. Ajatuksen vaivaisukon teosta sain, kun kävimme Soinissa Wanhan ajan päivillä, ja Soinissahan on Suomen ainut vaivaisakka. Idea uuden vaivaisukon teosta Alavudelle virisi hiljalleen; Alavuden vanha vaivaisukko, Alavus-seura ry:n omistama, oli tuolloin seurakuntavirastossa.
Motoristimies saa aina juttuseuraa
Vaivaisukkoja kuvatessa ahkerin maata ristiin rastiin kiertämisen vuosi oli 2016, jolloin kuvia kertyi 104 kohteesta.
Seuraavana vuonna tallentui 38 vaivaisukkoa ja vuonna 2018 vielä kaksi, toinen Heinolasta ja toinen – koko kierroksen päätteeksi – Teuvalta.
– Se Teuvan vaivaisukko on eläkkeellä olevan poliisimies Esa Kulmalan tekemä ja sen paikka on hänen kotimuseonsa kappelissa.
Vaimo Sinikka Mursula on ollut mukana, joskaan ei aivan kaikilla matkoilla.
– Suurin piirtein yhden päivän reissuja kaikki olivat. Aika paljon kiersin moottoripyörällä yksin, ja havaitsin, että ihmiset tulevat helposti juttelemaan, kun yksin ajaa kirkonpihaan moottoripyörällä. Ei niin käy, jos autolla saapuu.
Kaikki kirkot eivät ole enää joka pyhä avoinna
Oma suunnittelunsa ja selvittämisensä oli siinä, koska mitäkin vaivaisukkoa saattoi lähteä kuvaamaan: tietokoneen äärellä piti tutkia aukioloaikoja ja soitella puhelimella.
– Seurakuntia on yhdistynyt ja on tullut kappeliseurakuntia, eivätkä kaikki kirkot olekaan enää joka sunnuntaina avoinna. Kesällä toisaalta on avoinna tiekirkkoja.
Mursulalle ei missään vaiheessa kesken kuvauskierroksia tullut tunnetta, että jospa jättäisin leikin kesken.
– Kun johonkin tulee innostuttua, niin sitten sitä tekee. Ja aika monet kirkkokahvitkin olen matkojen aikana juonut, ja kokeeksi olen aina istunut joka kirkon penkissä, hän kertaa, ettei taival tokikaan ole ollut mitään hurjalla hopulla paikasta toiseen porhallusta.
Reijo Heikkilä
