Antti Rantanen kyseli Viiskunnassa (13.9.) mietteitäni koskien yleisurheilun tilaa ja siitä käytävää keskustelua. Joudun ottamaan pitkän horisontin, jotta ajatuksistani saisi jonkinlaisen tolkun.
Sitä saa, mitä tilaa! Tämän päivän tilanteeseen johtaneista syistä näen keskeisimpänä sen, että kehitys lähti uusille urille noin 30 vuotta sitten. Silloin alkoi murros, joka on johtanut tämän päivän ongelmiin. Sitä ennen Urheiluliittoa voidaan sanoa johdetun “vaativalla kädellä”. Nykypolitiikan termein “tulos tai ulos”.
Neljännesvuosisadassa edellä mainitun johtamistavan rippeetkin, johtajatyypit, ovat karsiutuneet liiton luottamus- ja toimivasta johdosta. Valmennusjohtaja Into Turvanen taisi olla viimeinen “vanhan liiton” mies liiton samettikerroksissa.
Ilkeästi voisi sanoa, että ei niistä tuloksista niinkään, kunhan on kliffaa. Yleisurheilu on kuitenkin perinteidensä takia kansan silmissä asemassa, joka vaatii kansainvälistä menestystä. Ilman kansainvälistä menestystä “et ole olemassa”.
Joitakin keskeisiä nykytilaan johtaneita tapahtumia:
– Yllä mainittu johtamisosaamisen vaje.
– Siipien levittäminen yleisurheilun ulkopuolelle, toisin sanoen veteraani- ja paraurheilun ottaminen osaksi liiton toimintaa, vaikka niiden suorituspaikka onkin perinteinen urheilukenttä. Ne ovat kansainväliseen menestykseen tähtäävän yleisurheilun näkökulmasta rönsyjä, jotka vievät tarpeettomasti johdon fokusta ja muitakin liiton voimavaroja. Menestyvä yrityskin pyrkii pääsemään edellä mainituista syistä rönsyistään eroon.
– Helsingin euroopanmestaruuskilpailut 2012 oli taloudellinen katastrofi, joka vei liiton kuilun partaalle. Jo hakuvaiheessa näki otsaluullakin, että talousyhtälö 1,5 kuukautta ennen Lontoon olympialaisia on mahdoton rasti. Epäilen, että edelleen liiton taloudelliset voimavarat menevät osittain kisojen tappioiden kattamiseen. Siitä syystä tänäkin kesänä on liiton raha-asioista kosolti kirjoiteltu.
– Lukuisa määrä pienempiä epäonnistuneita valintoja päivittäisessä johtamisessa, joka on johtanut valmennus- ja seuratoiminnan hiipumiseen, laadun laskuun. Primäärisyyt tähän on edellä lueteltu.
Mitä tulee maan edustamiseen, köyhän talon pojalla elämä on ainaista selviytymistaistelua. Niin liitossakin. En ole perillä niistä periaatteista, millä liitto on tämän päivän omavastuuosuuksista päättänyt. Minun aikanani (21 vuotta sitten viimeinen vuoteni) sekä aikuisten että nuorisojoukkueiden jäsenet eivät joutuneet osallistumisestaan maksamaan. Osa rahoituksesta tuli kansainväliseltä liitolta, loput Urheiluliitolta. Urheilijat saivat silloin myös hyvän setin edustusvaatetusta ikiomaksi.
Pertti Peltokangas
Kuortane