–Avartava kokemus, tuumaa Jessica Hakala nykyisestä työstään Helsingissä.
Alavutelainen nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja ja sosiokulttuurisen työn kulttuurituottaja Jessica Hakala, 28, vaihtoi maisemaa viime vuoden keväällä. Hän jätti taakseen alavutelaisen nuorisotyön, kun sai paikan Aseman Lapset ry:n Walkers-nuorisotyöntekijänä Helsingissä.
Alavuden nuorisopalveluissa hän työskenteli vuodesta 2010 aina viime vuoden kevääseen asti.
Työnkuva täällä oli laaja. Siihen kuuluivat alueen nuorisotyön tehtävät talotoiminnasta retkiin ja leireihin, nuorisovaihdot, nuorisotyön kehittäminen, verkkonuorisotyö, monialainen yhteistyö sekä kausittaiset tapahtumat ja tempaukset.
–Työn rikkaus on nuorten arjessa mukana eläminen. Sitä se on Helsingissä niin kuin oli Alavudellakin. Tehtiin me siellä kyllä paljon mahtavia juttuja. Varsinkin kuntaliitoksen jälkeen, kun toimittiin työparina Tuurin Sinin kanssa. Ideoitiin monenlaisia projekteja, joita toteutettiin yhdessä nuorten kanssa, hän muistelee.
Nyt Helsingissä työskennellessään hän sanoo vasta oikein ymmärtäneensä, että jotkut asiat toimivat paremmin kaupungissa, jotkut taas on helpompi toteuttaa maaseudulla.
–Joskus täytyy lähteä kauas, että osaa nähdä lähelle. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että se skaala, miten pienellä paikkakunnalla tehdään nuorisotyötä ”jokapaikan höylänä” jopa täysin yksin, on ihan eri maailmaa verrattuna pääkaupunkiseutuun, missä vastuualueet on jaettu eri henkilöille, hän toteaa.
–Täällä Helsingissä innostavaa on se, että pääsee kehittymään työssään koko ajan, asioihin reagoidaan nopealla aikataululla ja yhteistyöverkostot ovat laajat. Mahdollisuuksia on eri lailla.
Uusia haasteita ja -mahdollisuuksia hän oli valmis kohtaamaan, kun haki Walkers-nuorisotyöntekijän paikkaa Aseman Lapset ry:n palveluksessa Helsingissä ja tuli paikkaan valituksi.
Muutosta Helsinkiin hän oli haaveillut jo pidemmän aikaa.
Aseman Lapset Ry on vuonna 1990 perustettu uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton valtakunnallinen järjestö, jonka tavoitteena on lasten ja nuorten terveen kasvun sekä nuorten ja aikuisten luontevan vuorovaikutuksen tukeminen.
–Itse työskentelen tällä hetkellä pääsääntöisesti järjestön vanhimmassa toimintamuodossa, joka on nimeltään Walkers. Walkersissa on kyse elämänasenteesta: kulkemisesta ja kulkijoiden kohtaamisesta. Matalan kynnyksen toiminta keskittyy kohtaamaan nuoria myönteisellä asenteella ja tarjoamaan turvallisia aikuiskontakteja. Toiminnassa on mukana paljon vapaaehtoisia ”nuoruuden veteraaneja”, jotka ammattilaisten rinnalla luovat turvallisia arkipäiväisiä kohtaamisia nuorten ja aikuisten välillä, hän kertoo.
Helsingin Walkerstalo on 13 -17 -vuotiaille tarkoitettu 50-paikkainen kahvila, jossa arkisin käy päivittäin noin 150 nuorta. WalkersTalo sijaitsee aivan keskustan sykkeessä vanhassa linja-autoaseman rakennuksessa, Narikkatorilla.
Korona-aika on muuttanut työnkuvaa.
–Toimintaa on muutettu valtioneuvoston säännösten mukaisesti, on mietitty uusia tapoja toimia sekä kehitetty palveluita ja luotu uusia väyliä nuorten kohtaamiseen. Osa toiminnoista on siirtynyt verkkoon. Jalkautumista alueilla on lisätty, on rakennettu Discord-alustalle arkisin auki oleva Walkers-Kahvilan kanava sekä toeteutettu Sekaisin-chat päivystykset. Nuorten yksilötapaamiset on toteutettu etänä tai turvavälikävelyillä.
Vaikka Jessica on ollut Helsingissä vasta vuoden verran, hän on ehtinyt jo tehdä välillä neljän kuukauden sijaisuuden alue- ja osallisuusohjaajana Helsingin kaupungillakin.
Kysymykseen siitä, onko nuoren turvallisempaa varttua maalla kuin pääkaupunkiseudulla, Jessicalta saa selkeän vastauksen.
–Onhan maalla toki paljon rauhallisempaa, mutta molemmissa ympäristöissä nuoren turvallisuutta määrittävät paljolta samat asiat: se, millaisessa porukassa nuori liikkuu ja se, kuinka tietoisia huoltajat ovat hänen menemisistään.
Jessica Hakala oli ohjannut ja järjestänyt tapahtumia jo kouluaikanaan.
–Kun ysiluokalla huomasin lehdestä ilmoituksen nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnosta, se kiinnosti heti. Kun vielä sain kannustusta, että ala voisi olla minulle sopiva, tartuin siihen.
Hän on huomannut, että nuorisotyön arvostus on tällä vuosikymmenellä noussut ja on siitä mielissään.
–Diginuorisotyö on lisääntynyt tasaiseen tahtiin. Vuosikymmenen alussa pärjättiin facebookilla. Nyt appeja on oltava kymmenkuta, jos haluaa menossa mukana pysyä, hän tuumaa.
Entä tulevaisuus?
–Tulevaisuutta ajatellen minua kiinnostaisi kovasti nuorisotyön kehittämis- ja tutkimustyö. Sitä kohti olisi tarkoitus tähdätä.
Nuoruus kaiken kaikkiaan ei ole helppo vaihe elämässä ja juuri siksi Jessica painottaa aikuisten turvallisen läsnäolon ja kiinnostuksen osoituksen merkitystä nuorille.
Tämän päivän nuorten haasteet ovat vielä ihan erilaiset kuin aikaisemmilla sukupolvilla.
Eeva-Liisa Kulju