Kuortaneen urheiluopiston rehtori Tapio Korjus istuu neuvottelupöydän ääressä, työhuoneessaan Kuortane-hallissa.
Nurkassa seinään nojaa keihäs. Työpöydän takana on valokuva Tapio Rautavaarasta. Mutta Rautavaara ei ole kuvassa laulajana, eikä näyttelijänä, ei edes jousiampujana, vaan – tottahan toki – keihäänheittäjänä.
Työhuoneessa on myös fläppitaulu ja sivu täynnä kirjoitusta. Listattuna on, mitä kaikkia tehtäviä ja millä kaikilla tahoilla tulee Olli-Pekka Karjalaisen vastuulle ja hoidettavaksi, jahka vuoro vaihtuu. Vielä tovin Karjalainen toimii urheiluopiston kehitysjohtajana.
– Jätän tämän vahtivuoron tässä talossa, toteaa Korjus.
Sanoista voi jo lukea, että mies ei aio jäädä toimettomaksi.
Korjus sanoo, että jos vain terveyttä riittää, hän on valmis jakamaan omaa osaamistaan ja kokemustaan sekä näkemyksiään.
Yritys perustettu, kera komean nimen
Tulevien tekemisten perustana on jo yritys: Gregorius consulting.
Yrityksen nimessä, samoin logossa, voi aistia historian siipien havinaa.
– Gregorius-kantasana on aikanaan, 300 vuotta sitten, ollut suvussamme sukunimenä muodossa Gorius. Parisataa vuotta sitten se on taipunut ihmisten suussa Korjukseksi.
Yrityksen logossa olevat kuviot taas ovat Korjuksen papan isän, Aleksanteri Korjuksen käyttämiä puumerkkejä.
Suvun juuret juontavat Suomenlahden saaristoon.
– Esipolvista löytyy parikin naimakauppaa Viroon, ja hansakaupalla oli yhteyksiä Keski-Eurooppaan.
Gregorius consulting on perheyritys, ja mukana ovat Korjuksen vaimo ja kolme lasta. Tapio Korjus on perustaja ja pääomistaja sekä toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja.
– Mutta ilman palkkaa. Ainakaan vielä yrityksen ei ole tarkoitus toimia työnantajana, mutta yrityksen kautta on helpompi pyörittää juoksevia kuluja: koneet ja laitteet, matkat ja vuokrat, muun muassa.
– Koulutusta, valmennusta, konsultaatiota, hallitustyötä, erilaisten tapahtumien järjestelyä, kansainvälistä asiantuntijatyötä, hän listaa tehtäväkenttää.
Kuortaneen urheiluopistoltakaan hän ei silti tyystin poistu.
– Tälle vahtivuorolle 35 vuotta on ihan mittava aika, mutta nyt on aika antaa muille mahdollisuus toteuttaa talon kehittämistä, vaikka tämä onkin ollut minulle iso, iso osa työuraani ja elämääni. Olen kuitenkin luvannut seuraavat pari vuotta tuottaa koulutuspalveluita esimerkiksi johtamisen erikoisammattitutkinnossa.
Neljä pääministeriä saanut ei-vastauksen
Entä kiinnostaisiko Korjusta jatkossa politiikka?
Etelä-Korean Soulin vuoden 1988 kesäolympialaisten keihäskisan voiton jälkeen hän oli Lapualla töissä opettajana, ja muistelee, ettei hän osannut kieltäytyäkään, kun pyydettiin kunnallisvaaliehdokkaaksi.
– Olin Lapuan ääniharava, mutta kieltäydyin kaikista muista tehtävistä, kun perheessä oli pieniä lapsia.
Valtuustotyö jäi neljään vuoteen.
– Jouduin sanomaan, että tämä ei ole järkevää kumminkaan puolin. Minulla alkoivat työt Kuortaneen urheiluopistolla, ja niin alkoi myös Valtion liikuntaneuvoston jäsenyys. Valmennustyötkin alkoivat, samaten Kuortaneella valmennuskeskuksen johtajan tehtävät. Yleispolitiikan maailmasta hyppäsin liikuntapolitiikan maailmaan.
– Varmaan joka vaaleihin minua on kysytty, ja neljästä eri puolueesta, muistaa Korjus.
Pyytäjinä on ollut muun muassa neljä keskustalaista pääministeriä: Esko Aho, Mari Kiviniemi, Matti Vanhanen ja Juha Sipilä.
– Olen onnistunut väistämään ehdokkuudet, ja jokaiselle kehtasin sanoa ei, vaikka onhan se kova paikka kieltäytyä. Itse olen ajatellut niin, että minusta on paljon enemmän hyötyä, kun käytän kaiken osaamiseni siltä alalta, mille olen oppini saanut ja hyödynnän sitä kokemusta, mitä olen saanut urheilu-urani ja työurani kautta.
– Toki tähän on liittynyt urheilupoliittisia tehtäviä ja urheilujärjestöjen johtamis- tai luottamustehtäviä. Monet asiat tämän maan liikunnassa ja urheilussa kytkeytyvät valtion budjetteihin ja yleispoliittisiin päätöksentekoihin.
Korjusta naurattaa tiedustelu, mitä hän vastaa mahdollisille kysyjille, kun edessä päin ovat kevään 2027 eduskuntavaalit ja alkukesän 2029 europarlamenttivaalit.
– Juuri nyt en vastaa tähän mitään. Maailma menee sitten niin kuin se menee.
"Vääjäämätön kehityskulku on nähty"
Suomalaisen keihäänheiton nykytilasta Korjuksella on sama näkemys kuin epäilemättä koko urheilua seuraavalla kansalla.
– Ei kyllä eletä parhaita päiviä.
– Aika 1980-luvulta ja aina 2000-luvun alkuun, Tero Pitkämäen ja Antti Ruuskasen mitaleihin asti, se oli vielä kohtuullisen menestyksekästä aikaa.
Korjus kertaa, että hän sai itsekin olla mukana noissa vaiheissa niin urheilijana ja valmentajana kuin Pihtiputaan keihäskarnevaalien johtajana ja Kuortaneen valmennuskeskuksen johtajana.
– Se vääjäämätön, keihäänheittoakin koskeva kehityskulku on ollut nähtävissä, että ikäluokkien pienentyessä yksilölajeihin tulee entistä vähemmän urheilijoita.
Kaikki urheilulajit ovat henkisesti vaativia, mutta keihäänheitto on yksilölaji, jossa pitää murehtia, kestääkö kroppa, ja heittäjän täytyy virittää kehon fyysistä suorituskykyä "ihan äärimmilleen".
– Siinä nivelet ja jänteet ovat tosi kovilla. Eikä kyse ole vain niin yksinkertaisesta asiasta, että treenaa ja tulee hyvään kuntoon; lajisuoritus kyllä pitää huolen siitä, että jonkinlaista vammaa tai rasitusta tulee.
"Entiseen aikaan oli vielä särkymävaraa"
Korjus on syntynyt vuonna 1961, ja ikäluokan koko oli tuolloin vähän yli 80 000 syntynyttä lasta.
– Viime vuonna syntyi noin 44 000 lasta. Vielä 1970 – 1980-luvuilla 70 – 80 prosenttia urheiluharrastuksen aloittaneista lapsista ja nuorista ryhtyi harrastamaan yksilölajeja. Nyt aloittavista 80 prosenttia menee joukkuelajeihin.
– On tosi kapea se pohja, josta tulee mäkihypyn tai maastohiihdon tai vaikka keihäänheiton tai moukarinheiton aloittavia. Heistä urheilijat itse ja heidän valmentajansa ja urheilujärjestelmä lähtevät auttamaan kehittymistä jopa kansainväliselle tasolle.
Korjus muistaa omaltakin aktiiviurheiluajaltaan, kuinka Suomessa oli olympiakelpoisia miehiä keihäänheittäjissä kuusi tai seitsemän.
– Kolmesta kisapaikasta oli tosi kova mittelö, ja välillä oltiin jo tuomioistuimessa asti ratkaisemassa valintoja. Eipä enää tarvitse näin tehdä, ja ennen oli särkymävaraa. Järjestelmästä tämä ei ole kiinni, sillä koko suomalainen urheilujärjestelmä on paljon vahvempi kuin koskaan.
"Teet niin hyvin kuin siinä hetkessä pystyt"
Sanomalehti Ilkan urheilutoimituksen päällikkö Ilkka Tolonen otsikoi Korjuksen Soulin kultaheiton jälkeen kolumninsa toteamuksella, että "Kaikilla ei ole hermoja lainkaan".
– Urheilu kehittää, näkee Korjus tilanteen.
– Jokainen tyttö ja poika, alussa ja vähän myöhemminkin, todella jännittää sitä hetkeä, kun laitetaan numerolappu rintaan. Kun täytyisi esittää parastaan, ja toiset seuraavat ja odotukset ovat korkealla.
Hänen mukaansa jokainen urheilija tietää myös sen, että mitä enemmän harjaantuu kilpailutilanteeseen ja myös arvokisoihin, oppii ymmärtämään sen, ettei kyse lopultakaan ole muusta kuin oman suorituksen tekemisestä niin hyvin kuin siinä hetkessä pystyy.
– Sen ymmärryksen äärellä ihminen kyllä rauhoittuu. Urheilija rupeaa jopa odottamaan sitä hetkeä, jolloin saa antaa itsestään kaiken.
– Olet tutussa paikassa, alla on 30 metriä novotan-pinnoitteista rataa, kädessä on keihäs, jolla olet aina heittänyt ja jaloissa samat piikkarit kuin ennenkin. Ja kun sen suorituksen olet toistanut kymmeniä tuhansia kertoja, niin sehän on kuin kotiinsa tulisi.
"Talvikisoista tulossa kahdeksan mitalia"
Seuraavien talviolympialaisten alkuun on alle kaksi kuukautta.
Korjuksen veikkaus on, että Suomi saa Milanon – Cortinan kisoista kahdeksan mitalia.
– Maastohiihtäjät tuovat varmaan neljä tai viisi mitalia. Kohtuullisen kovat joukkueet Suomi saa sekä sprintti- ja parikisoihin että viesteihin. Ja jääkiekosta tulee kaksi mitalia.
Yksi tai kaksi mitalia olisi vielä jakamatta, ja Korjuksella on vaihtoehtoja tuojiksi.
– Alppihiihtäjä Eduard Hallberg on kuitenkin ollut jo podiumilla pujottelussa. Monta yllätysvalmista urheilijaa on myös freestylepuolella, on sitten kyse slopestylesta tai big airista.
Hän mainitsee myös ampumahiihdon ja yhdistetyn.
– En pidä mahdottomana, että joko yksilölajeista tai viesti- tai joukkuekisoista tulisi näissä lajeissa mitaleita. Ampumahiihdossa on maailmancupista tullut jo menestystä. Eikä yhdistetyn menestys ole enää pelkästään Ilkka Herolan varassa, vaan kannattaa seurata, mitä tekevät Minja Korhonen tai Heta Hirvonen.
Tekstiin korjattu 21.12. kello 15.20 tieto Tapio Korjuksen synnyinvuonna eli vuonna 1961 syntyneiden lasten määrästä. Oikea lukumäärä on vähän yli 80 000, ei vähän yli 100 000.