Alavuden kaupungin valmistuskeittiöiden keskittämishankkeessa ollaan tekemässä lähiruoka-ajattelun ja kotimaisuutta arvostavan ruokakulttuurin kannalta tylyjä arvovalintoja.
Hankkeen laskelmien perusteella merkittävin säästö koituisi siitä, että kahteen keskuskeittiöön (Alavuden yläkoulu ja Lukkarinhovi) siirtymisen myötä Elviiran ja terveyskeskuksen keittiöiden peruskorjaukset jätettäisiin tekemättä ja niiden henkilöstöä vähennettäisiin yhteensä 4–5:llä.
Päätaajamien lähekkäisten suurkeittiöiden työnjaon tehostaminen on vielä ymmärrettävissä, mutta pienempien koulukeittiöiden kannalta hankkeen järkevyys vaikuttaa näennäiseltä. Jatkossa pääruoka kuljetettaisiin lämmitettäväksi keskuskeittiöiltä liki pariinkymmeneen paikkaan (kouluja, päiväkoteja, palvelutaloja) ympäri Alavutta ja Töysää. Kuitenkin lisukkeet keitettäisiin ja salaatit tehtäisiin vastakin koulujen omissa keittiöissä.
Koulukeittiöiden säästöt on paperilla toteutettu nipistämällä ”ruoanlämmittäjiksi” muuttuvien keittäjien työaikaa lyhyemmäksi. Entä miten realistisia ovat laskelmat, joiden perusteella esitetään, että kymmenien kilometrien yhdensuuntaisia matkoja vaativa kuljetusralli keittiöiltä keittiöille hoituisi nykyisillä tai jopa alhaisemmilla kuljetuskustannuksilla?
Muun muassa Aseman, Hakojärven, Länsipuolen ja Sääskiniemen koulukeittiöt ovat hyväkuntoisia ja asiallisesti varusteltuja, eikä niillä ole lähivuosina korjaustarvetta. Esimerkiksi Sääskiniemellä hiljattain uusittu keittiö on aivan erinomaisessa kunnossa ja palvelee yhden keittäjä-siistijän työpanoksella sekä kyläkoulua että Sydänkävyn päiväkotia. Omin käsin kouluaterian valmistanut keittäjä on myös tärkeä oheiskasvattaja hyvien tapojen ja ruoan arvostuksen välittämisessä tulevalle sukupolvelle.
Mitä kauemmaksi aterioiden valmistus osittainkin viedään pienistä syöjistä, sitä epäselvempiä ovat vastuukysymykset esimerkiksi kuljetusketjun toimivuudesta, erityisruokavalioista, ruoan maittavuudesta, riittävyydestä ja hävikistä. Edessä olisi hyvien koulukeittiöiden vajaakäyttö, ja kuitenkin niihin tarvittaisiin lisärahaa muun muassa kylmäsäilytystiloihin. Alavuden OAJ on jo aiemmin tuonut huolensa esiin samoista asioista.
Eteläpohjalaisen alkutuotannon ja Seinäjoen biotalouskeskittymän ympärille on vaivalla kehitetty Ruokaprovinssi-brändiä.
Missä on lähiruoan arvostus, jos alavutelaisten koulukeittiöiden tulevaisuudelle ei täällä ”ruokaprovinssissa” nähdä muita vaihtoehtoja kuin styroxlaatikossa kuljetettava, pakastettu tai kaasutettuun kelmuun pakattu kastike, joka kilpailuttamisen vuoksi on ollut pakko valmistaa esimerkiksi puolalaisista ja saksalaisista raaka-aineista?
Kyläkoulun ruoanlämmittäjän lisätehtäväksi jää pahimmillaan lyödä ruokajonon viimeisille oppilaille käteen rätingit Väinö Linnan Tuntemattomasta tuttuun tyyliin: ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, koska keskuskeittiöllä oli viime viikolla niin laskettu.
Alavuden Sydänmaan kyläyhdistys ja Sääskiniemen koulun vanhempaintoimikunta