Vuoden viimeisen pääkirjoituksen otsikko on tietysti muunneltu tutusta joululaulusta Joulupukki matkaan jo käy. Englanninkielinen alkuperäisversio Santa Claus is Coming to Town esitettiin radiossa ensi kerran vuonna 1934, tietää Wikipedia.
”Nyt nimien kirjaan merkitään taas: tuhma vai kiltti, ajatelkaas!” Vielä 90 vuotta sitten kukaan tuskin kyseenalaisti hyväntuuliseen rallatukseen verhottua mustavalkoista vastakkainasettelua tai lasten pelottelua lahjatta jäämisellä.
Myös meille nykyvanhemmille voi tuntua houkuttelevalta uhkailla karkkihyllyllä kiukutteleva lapsi hiljaiseksi muistuttamalla tätä kaiken näkevistä tontuista ja lahjasäkistä pilkottavista risukimpuista. Joulustressin keskellä se on kasvattajalle helpoin ja nopein tie ulos konfliktista.
Usein unohtuu, että joulunalusaika voi kuormittaa myös lasta. Innostuneeseen odottamiseen sisältyy riemua, mutta joskus myös väsymystä, pettymyksiä ja pelkoja. Jos lapsi ei lahjojen menettämisen pelossa uskalla purkaa vaikeita tunteitaan, ne paisuvat pienelle ihmiselle kohtuuttoman suuriksi ja tekevät olosta avuttoman ja jopa turvattoman.
Onneksi suunta on parempaan. Tänä päivänä me aikuiset olemme tietoisia tunnetaidoista, joista emme olleet omassa lapsuudessamme vielä kuulleetkaan. Varhaiskasvatuksesta alkaen lapsen elämässä painotetaan enenevässä määrin kaikenlaisten tunteiden nimeämisen, hyväksymisen ja käsittelemisen tärkeyttä.
Haastetaan siis itsemme kokeilemaan perinteisen joulupukkimetodin sijaan empaattisempaa lähestymistapaa seuraavan kerran, kun kohtaamme tunnekuohun yhdessä lapsen kanssa. Jutellaan, hengitellään, halataan.
Tehdään joulusta lapsille hyväksyvä, turvallinen ja rakkautta pursuava kokemus.
Tunteikasta ja iloista joulua jokaiselle!