Veteraanit ja sankarivainajat, nuo isänmaamme vapauden puolustajat, me heille kunnian annamme ja tänä päivänä heitä muistamme. Isänmaalle kalleimman lahjansa antaen, he taisteli henkensä uhraten.
Nyt saamme me rauhassa asua, rakentaa maata, ei suurempaa lahjaa kukaan voi saada.
Siellä kaukana sankarihaudassaan lepää myös isä – synnyinseudullaan, jonka vieras kuitenkin vienyt on, ja on hautapaikkakin osin tuntematon. Mutta isä, muistosi elää kuitenkin, niin kauan kuin elävät lapsesikin.
Siis rauha kaikille vainajille, ei ollut uhrinne turhaa ja sille, on lastenlastenkin hyvä elämää rakentaa, kun vapaa on tämä isänmaa.
Anja Loikkanen, o.s. Laukkonen, Leppävirta
Kirjoittaja on Kuortaneella rippikoulun käynyt ja onnellisen nuoruuden viettänyt Karjalan evakko ja sotaorpo.