Vanhustenviikon teema, joka on tällä kertaa Arjen kohtaamiset, muistuttaa tärkeästä asiasta: hyvä vanhuus ei synny vain palveluista ja järjestelmistä. Se syntyy myös ihmisten välisissä kohtaamisissa. Katseessa, tervehdyksessä, ystävällisessä sanassa ja siinä, että joku pysähtyy kuuntelemaan.
Vuonna 1954 järjestettiin ensimmäinen valtakunnallinen Vanhusten teemapäivä. Sen tarkoituksena oli muistaa vanhenevia omaisia ja osoittaa yhteiskunnan kiitollisuus sukupolvelle, joka oli rakentanut pohjan nykyiselle elämälle. Vuodesta 1972 alkaen päivää seuraavaa viikkoa on vietetty valtakunnallisena Vanhustenviikkona.
Tänä vuonna Vanhustenviikkoa vietetään 5.–11.10.
Ajatus on yhä ajankohtainen. Ikäihmiset eivät ole vain palvelujen käyttäjiä tai menoja. He ovat yhteiskuntamme rakentajia, läheisiä, naapureita, vapaaehtoisia, omaishoitajia ja aktiivisia kansalaisia. Heillä on kokemusta ja viisautta, jota yhteiskunnalla ei ole varaa sivuuttaa.
Siksi kohtaaminen tarkoittaa muutakin kuin ystävällistä hymyä. Se tarkoittaa myös kuulemista. Kun ikäihmisiä koskevia päätöksiä tehdään, heidän näkemyksensä pitää saada esiin riittävän ajoissa – silloin, kun niillä voi vielä olla vaikutusta.
Palveluja voidaan järjestää tehokkaasti, mutta mikään järjestelmä ei korvaa ihmistä, joka pysähtyy toisen ihmisen vierelle.
Vanhustenviikko haastaa meidät kaikki kysymään: Huomaammeko ympärillämme olevat ikäihmiset? Kuulemmeko heitä? Annammeko heille aikaa?
Joskus muutama minuutti aitoa läsnäoloa voi olla päivän tärkein hetki.
Hyvä vanhuus rakentuu pienissä hetkissä. Pidetään huolta siitä, että niitä hetkiä on jokaisen arjessa.
Haluan toivottaa jokaiselle hyvää Vanhustenviikkoa!