Tämä on juuri se vuodenaika, jolloin ihminen haluaisi käyttäytyä kuin karhu: sulkeutua talvipesään ja pistää silmät kiinni. Unohtaa työt ja velvollisuudet. Taantua. Kaukana kavala maailma... Mutta ei. Sen sijaan ihminen kyntää joko jalan tai autolla vuoroin sohjossa, vuoroin lumessa, vuoroin luistinrataa muistuttavalla jäätiköllä. Pimeässä. Yleensä yksin. Suomen talvi on täällä taas.
Tähän tautiin ei auta muu kuin norjalaisten keksimä hyggeily. Kodin lämmössä iltaisin, kun sinne asti on selvitty, poltellaan kynttilöitä, kuunnellaan radiosta rauhoittavaa musiikkia ja tössötellään paksuissa villasukissa pitkin kämppää. Saunotaan ahkerasti. Juodaan ehkä vähän glögiä ja mutustellaan pähkinöitä. Jotain kevyttä kirjaa tai lehtiä voi lueskella, mutta ei mitään liian vaativaa. (Unohdetaan tiskit, jumpat, kokoukset ja muut velvollisuudet.)
Marraskuu on talvikuukausista masentavin. Joulukuu tuo jo vähän lohtua valoineen ja juhlineen. Tammikuu puolestaan on yleensä kylmä ja pitkä, ja rahatkin ovat lopussa. Moni noudattaa tipatonta. Joku saattaa olla laihdutuskuurillakin. Jos hyvä tuuri käy, niin tammikuussa pääsee jo vähän ulkoilemaan. Jos ei ole liian kylmä. Helmikuu tuo usein helpotuksen. Päivä pitenee ja vireys lisääntyy. Viimeistään maaliskuussa talven selkä on taittunut ja elämä voi jälleen alkaa.
Pitkistä talvikuukausista selviytymiseen on joitakin konsteja, jotka kannattaa pistää korvan taakse. Ensimmäinen niistä on pukeutuminen. Kannattaa ehdottomasti pistää päälle mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän vaatteita. Toinen on ravinto. Tervellisestä, maittavasta ruoasta ei kannata missään nimessä tinkiä. Kolmas on sosiaalisuus. Kontaktit toisiin ihmisiin helpottavat kummasti. Kokemus siitä, että olemme kaikki samassa veneessä. Neljäs on liikunta. Kannattaa suosia itselle sopivia (kevyitä) lajeja, kävelyä ja ryhmäliikuntaa. Viides on riittävä uni. Nuku aina kuin voit. Se auttaa.
Karoliina Syrjä, toimittaja