Kauhunhetkiä, lentääkö tuolista pois. Ilon kyyneleitä aidossa kohtaamisessa ois. Nähdä kauniina taivaankaari sininen, elämään ja ystävään turvautuen.
Tällaisella runonpätkällä muistelen lämmöllä kulunutta kesää. Alahärmän työ päättyi heinäkuun viimeisenä päivänä, ja tulevana viikonloppuna palaan Tampereelle kolmatta kouluvuotta varten. Samalla alkaa kolmas vuoteni Viiskunnan kolumnistina. Ensimmäinen kolumni ilmestyi syyskuussa 2014!
Viimeisimmästä huvipuistokerrasta oli kuusi vuotta ennen muutaman viikon takaista huvipuistopäivää. Huusin kuin Hessu Hopo laitteiden kyydissä ääneni käheäksi, mikä tuli tarpeeseen. Eikä pelkästään siitä syystä, että oppii taas arvostamaan maan kamaraa.
Elämässä, kuten huvipuistolaitteissa, on hyvä päästää joskus irti kontrollista. Tuntea huudon tulevan keuhkojen pohjasta asti, kieppua tietämättä suunnasta mitään ja nauttia siitä.
Haluan usein pitää itse kaikki langat käsissäni, minkä ystäväni ja perheeni tietävät hyvin. Mutta toivon että heittäytyminen tyhjyyteen, johonkin tuntemattomaan, ja luotto turvakaariin, pitää meidät vauhdissa, vaikkei aina kontrollissa.
Huvipuistojen vieressä viittaa omaan elämääni: Kesän asuin Alahärmässä, kahden ja puolen kilometrin päässä Powerparkista, ja olin siellä töissä lähes päivittäin. Tampereelle palatessani keittiön ikkunasta katsoessa Näsinneula ja Särkänniemi ovat suoraan edessä.
Käytännön lisäksi otsikko esiintyy yhdessä työn alla olevassa uudessa kappaleessa. Tästä tulevasta laulusta, ja siitä, missä yhteydessä se julkaistaan, kerrotaan lisää syyskuun kolumnissa. Luvassa on aikamoinen juhla!
Teemu Sytelä, opiskelija