Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun kirjoitan sinulle postikorttia pidemmästi. Tai ehkä olen kouluaikoina runoillut äitienpäiväkortteihin jotain pidempiä tekstejä, mutta viime vuosina jopa postikortin lähettäminen on tuntunut jotenkin vaikealta.
Huono yhteydenpito ei johdu siitä, etten välittäisi. Kyllä minä välitän, paljonkin. Jotenkin elämä on vain sitä arjen pyörittämistä ja päivästä toiseen taapertamista. Töitä, kauppareissuja, ruuanlaittoa, tiskausta ja pyykkäystä. Kyllähän sinäkin äiti sen ajan varmasti vielä muistat.
Tai ehkä kyse on siitä, että elämän tärkeimpiä ihmisiä pitää liian helposti itsestäänselvinä. Kuvittelee, että ihmiset, jotka ovat olleet elämässä pitkään, ovat siinä ikuisesti. Ja tietävät, kuinka tärkeitä he ovat, vaikkei sanoisi sitä koskaan ääneen.
Tänä äitienpäivänä haluan sanoa sen ääneen. Haluan kiittää sinua äiti, ja myös isää, siitä, että olette elämässäni. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut pitää teidät näin pitkään, ja toivon, että minä ja lapseni voimme iloita teidän läsnäolostanne vielä vuosia.
Haluan myös kiittää teitä kaikesta siitä hyvästä, mitä olen teiltä saanut: elämänohjeista, kurinpalautuksesta, tuesta ja konkreettisista lahjoista. Niistä kaikista on ollut minulle elämässäni paljon iloa ja hyötyä. Myös siitä kurinpalautuksesta, vaikka se joskus saattoikin tuntua epäreilulta. Se on pitkälti teidän rakkautenne ansiota, että olen nyt onnellinen aikuinen. Toivon, että myös te voitte olla ylpeä minusta.
Hyvää äitienpäivää äiti ja isä. Rakastan teitä.
Terveisin lapsenne