Suomessa vietetään toisen perättäisen kerran evakkoliputusta 20. huhtikuuta sisäministeriön suosituksesta. Päivä on myös Karjalan Liiton perustamispäivä: 20.4.1940.
Lipunnostoon osallistuvat tuolloin kello 9 aamulla Alavuden koulukeskuksen oppilaat Kirkkomänniköstä, yläkoulusta sekä lukiosta. Lipunnosto on avoin kaikille kaupunkilaisille. Samanaikaisesti liput nousevat salkoon kaikilla kaupungin kouluilla niin Alavudella kuin Töysässä.
Liputuksella muistetaan ja kunnioitetaan Suomen sodissa evakkoon lähteneitä. Toisen maailmansodan aika Suomi menetti laajoja alueita. 440 000 henkilöä evakuoitiin pysyvästi ja 200 000 asukasta väliaikaisesti.
Sodan jälkeen koko kansakunta osallistui jälleen rakentamiseen, jotta evakot pääsivät uuteen alkuun – oli saatava asuntoja ja työtä, jotta elämä jatkuisi. Nämä vaiheet eivät ole vain karjalaisuutta tai petsamolaisuutta, vaan koko Suomen historiaa.
Ensimmäiset evakot tulivat Alavuden ja Tuurin asemille itsenäisyyspäivän aikoihin 1939. Karjalaiset tulijat olivat Pyhäjärveltä, Valkjärveltä sekä Viipurin, Sortavalan ja Käkisalmen alueelta.
Siirtoväkeä tuli seutukunnalle seuraavasti: Alavudelle 5000, Töysään 750, Kuortaneelle 900 ja Lehtimäelle 300. Koko Etelä-Pohjanmaa sai evakoita Karjalan kannakselta, Laatokan Karjalasta ja Raja-Karjalasta.
Selvään kuului sodan pauhu rajan pinnassa. Epävarmuus jäyti karjalaisten rinnassa. Varttitunti lähtöaikaa meille annettiin. Naapurimme heinäkärriin kalliit nyytit kannettiin. (Veikko Lavi)
Koulut olivat avainasemassa, kun siirtoväkeä majoitettiin heti alkuun, nuorisoseuran taloja ja muita järjestötaloja unohtamatta. Majoitus oli hyvin haasteellista talvipakkasessa.
Tulijat olivat naisia, lapsia ja vanhuksia – miehet olivat rintamalla. He olivat väsyneitä pitkästä matkasta ja heillä oli mukanaan karjaa ja hevosia. Karja oli ensin väliaikaisesti Svante Kurikan omistamassa Salmen navetassa Alavuden kirkolla.
Lotat olivat järjestämässä muonitusta jo rautatieasemilla. Myöhemmin siirtoväki siirtyi talojen piha-ja saunarakennuksiin. Lotat toivat heille kuumaa kauravelliä.
Alavudella merkittävä oli Pyhäjäven (Vpl ) kunnan asukkaiden evakuointi.
Talvisodan aikana perustettiin vanhainkoti Kuorasjärven koululle sekä Sulkavankylään Erkki Linnan taloon. Kuivasjärven koululle tuli synnytystupa ja Rantatöysään lastenkoti. Seurakuntatalolle avattiin yleissairaala.
Töysään tulivat ensimmäiset evakot Pyhäjärveltä sekä Valkjärveltä. Tuurin koulu oli majoituskäytössä, samoin Töysän nuorisoseura ja Sepänniemen tila.
Suurin osa evakoista palasi entisille asuinpaikoilleen vuonna 1941, kunnes tuli uusi evakkoon lähtökäsky juhannusviikolla 1944. Jatkosodan jälkeen Töysään tuli siirtoväkeä muun muassa Ensosta ja Vuoksenrannasta.
Sodanjälkeinen asutustoiminta oli maallemme suuri haaste. Maahankintalain perusteella asutettiin koko Karjalan väestö ja rintamamiehet.
Keskeisiä henkilöitä asutustoiminnassa olivat karjalaiset Veikko Vennamo sekä valtioneuvos Johannes Virolainen. Myös presidentti Urho Kekkosella oli merkittävä rooli. Hän oli asunut Viipurissa ja tunsi siten Karjalan aluetta. Heidän ansiokseen sanottu, että Suomi onnistui erinomaisesti kansainvälisestikin katsottuna isossa pakolaisoperaatiossa toisen maailmansodan jälkeen.
Vanhusväestö kaipasi edelleen Karjalaan, mutta nuoret sopeutuivat huomattavasti paremmin muuttuneisiin olosuhteisiin. Elämä jatkui. Suomessa alkoi rakentamisen ja uudisraivaamisen aika vuosikausiksi.
Mie rakastin sinnuu kuule silloin ja taijan rakastaa vieläkin, kun elämän evakkona maailmalla kuljeksin. (Eeva Kilpi)
Lumivaaran kunnan lopulliseksi sijoituskunniksi tulivat Alavus, Töysä, Kuortane, Peräseinäjoki ja Virrat sekä osa Keski-Suomen kuntia.
Alavudella jäi Lumivaarasta useita yhdistyksiä, joita ovat Kumolan pienviljelijäyhdistys ja Alavuden Martat (Kumolan marttakerho) sekä Kumolan Osuuskassa, joka liitettiin 1940-luvun lopulla Alavuden Osuuskassaan.
Karjalaiset toivat tullessaan pohjanmaalle monipuolisen ruokakulttuurin: karjalanpiirakat, pata- ja sieniruuat. Karjalan piirakka on sittemmin saanut myös oman EU-statuksen.
Ortodoksinen kirkko tuli karjalaisten myötä tutuksi Pohjanmaalla, vaikkakin pienenä vähemmistönä. Laatokan rantapitäjissä varsinkin pohjoisessa ortodoksinen kirkko oli hallitseva. Vanha Valamon luostari sijaisi Laatokan saaressa.
Alavuden Karjalaseura ry perustettiin vuonna 1945, Töysän Karjalaiset ry 1946 ja Lumivaara-seura 1948.
Alavuden kirkkopihassa on Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki (1946). Samoin Töysän kirkkomaalla on vastaavanlainen muistomerkki (1946 ). Molemmat muistomerkit on suunnitellut Kirsti Liimatainen.
Alavuden kirkkopihassa on Pyhä-säätiön pystyttämä muistokivi, joka on paljastettu 1991 kunnioittamaan tänne haudattuja pyhäjärvisiä.
Sisäasianministeri Mari Rantanen on todennut, että liputtamalla evakoille kunnioitamme samalla karjalaista perintöä ja sitkeyttä, jonka varaan Suomi nousi vaikeista ajoistaan.
Koti piti jättää, mutta toivo eli ja kantoi.