Tämän viikon sunnuntaina vietetään kansainvälistä lehdistön- ja sananvapauden päivää. Päivä nostaa tällä kertaa esiin sananvapauteen liittyvän vastuun ja kannustaa rakentavaan keskusteluun öyhöttämisen ja solvaamisen sijaan. Kampanja haastaa pohtimaan, millä tavoin keskusteluun kannattaa osallistua ja millaisia vaikutuksia sanoilla voi olla – myös läheisiin ihmisiin.
Esimerkiksi lapsia ja nuoria saattaa nolostuttaa omien vanhempien asiaton kirjoittelu somessa. Aiheen nostaa esiin Uutismedian liiton markkinointi- ja tutkimusjohtaja Sirpa Kirjonen tuoreessa kirjoituksessaan.
"Toivottavasti lapsesi ei joudu välttelemään kouluun menoa tai selittelemään kavereilleen kirjoittelua, jonka muutkin ovat nähneet. Öyhötys huomataan, ja verkkoon jätetty jälki tallentuu pitkäksi aikaa. Muuttuuko oma ajattelusi tai toimintasi, kun sinuun kohdistuva viesti sisältää solvauksia? Entä jos sama asia esitettäisiin asiallisesti ja vaihtoehtoja punniten?" kysyy Kirjonen.
Sen sijaan rakentava keskustelun sävy tekee tilaa näkökulmien vaihtamiselle ja oppimiselle. Se myös pienentää todennäköisyyttä, että keskustelu ajautuu vastakkainasetteluun. Kunnioittava vuorovaikutus tukee psykologista turvallisuutta verkossa samalla tavoin kuin fyysisissä tiloissa.
"Kannattaa muistaa, että sosiaalisessa mediassa tai kommenttipalstoilla julkaistua ei aina saa takaisin, vaikka kuinka kaduttaisi. Viesti voi jäädä elämään tavalla, joka nolottaa, hävettää tai satuttaa lastasi, lapsenlastasi tai muita läheisiäsi – ja samalla se vaikuttaa siihen, miten sinut ja edustamasi asia nähdään. Siksi julkaisemisen vapautta kannattaa hermostumisen hetkellä käyttää harkiten", Kirjonen muistuttaa.
Solvaavaa, ilkeää ja loukkaavaa käyttäytymistä verkossa on Kirjosen mukaan tutkittu runsaasti. Tutkimusnäytön valossa solvaaminen on harvoin merkki paremmista argumenteista tai sanomisen vahvuudesta:
"Sen sijaan taustalla on usein turhautumista, hallinnan tai merkityksellisyyden tunteen tarpeita, satutetuksi tulleen tai kuulluksi tulemattoman kostoa, ryhmäpolarisaatiota, aseman menettämisen pelkoa, anonymiteetin tuomaa estottomuutta, kateutta – tai puutteellinen taito ilmaista erimielisyyttä rakentavasti."
Vaikutus ei jää aina yksittäiseen kommenttiin: ilkeily lukitsee ajattelua, vähentää luottamusta, heikentää yhteisöllisyyttä ja siirtää huomion sisällöstä sävyyn. Pahimmillaan keskustelusta vetäytyvät juuri ne maltilliset ja asiantuntevat osallistujat, joita demokraattinen päätöksenteko ja yhteinen ymmärrys tarvitsisivat.
Pidetään siis keskustelu rakentavana sananvapauden päivänä – ja kaikkina muinakin päivänä. Kun puhumme kunnioittavasti, annamme myös muille tilaa ajatella, oppia ja osallistua. Hyvän rakentaminen on yhteinen etumme!